Tappamisen meininkiä
09.02. 01:02
Lausui näin ja taaton jalkain eteen vihollisen tuiman pään hän heitti.
Ylös maasta kavahti ja pojan vanhus syleilyynsä sulki – mutta kuoliaana lattiaan jo poika vaipui, isä myötä myöskin vaipui. Haavoihinsa kuoli Tuomas Haane, isä vanha ilohonsa kuoli.
Runebergin sankarivanhukselle ei riittänyt verikosto. Vasta nähtyään viimeisen poikansa sankarikuoleman vanha soturi heitti henkensä pelkästä ilosta.
Runeberg oli tuollaista kirjoittaessaan vasta kolmekymppinen poikanen, ja poikasilla on poikasten aatokset.
Mutta noita kalmanromanttisia säkeitä ovat ahmineet tuhannet ja taas tuhannet pienemmät suomalaispoikaset.
Professori Johan Wrede löytää kansallisrunoilijamme innoituksen lähteen serbialaisista sotalauluista. Runeberg kertoi sen itsekin.
Sikäläinen suurmies oli Vuk Karadžic. Runoja se rustailee hänen uudempikin sukunimikaimansa.
Raikas militanttiperinne katkesi Suomessa Kekkosen hirvittävään neuvostodiktatuuriin ja sen liittolaiseen, ällöttävässä rauhanaatteessa lilluvaan hippiliikkeeseen.
Ei hätää. Maailma on taas muuttunut perin pohjin.
Työmatkani varrella on leikkipuisto. Kaksi reipasta miehenalkua painiskeli siellä. Kolmas leikki selostajaa loistavan lahjakkaasti.
Hän imitoi ohjelmaa, johon olen joskus törmännyt töllökanavia virittäessäni. Aikamiehet joko yrittävät vahingoittaa toisiaan kaikin keinoin tai näyttelevät vahingoittamista.
Tappakaa, tappakaa, kaikui kirkas poikasopraano kiipeilytelineiden alla.
Pojanpojasta polvi paranee. Paranemista helpottavat teknistaiteelliset välineet, joita Yhdysvaltain armeija kehittelee yhdessä viihdejättien kanssa.
Niillä pelailevat myös pojanpoikien kolmekymppiset isät.
Opetusministeri Henna Virkkunen haluaa, että yliopistot lahjoittaisivat opintopisteitä niille, jotka ovat saaneet armeijan johtajakoulutusta. Kokoomusministerin kotikylässä Jyväskylässä ammattikorkeakoulu tekeekin näin.
Tämähän siitä liikelaitoksiksi pakotettujen yliopistojen rappiosta vielä puuttuikin. Asiantuntijat opetettaisiin johtamaan toisiaan opein, jotka on tehty helpottamaan kaikkein pyhintä: tappokäskyn antamista ja noudattamista.
Erään kulturellin televisio-ohjelman nimi on Kuorosota. Muuan fiksu jääkiekkovalmentaja, jonka joukkue pelaa viihdyttävää fair play -kiekkoa, sanoi häviön syyksi, että ylivoimassa ei ollut tappamisen meininkiä.
Sodan ja väkivallan vertaukset rappeuttavat kieltämme ja kulttuuriamme, tahattomastikin.
pertti.martiskainen@ita-savo.fi
