Koululaiset tutustumiskäynnillä Päämajamuseossa Mikkelissä.
Talvisota oli kansakuntamme kiirastuli
13.03. 01:09
Syksyllä 1939 oli alkanut suursota, toinen maailmansota, joka kuitenkin loppusyksyyn mennessä oli joutunut hiljaiseen vaiheeseen sen jälkeen, kun Saksa ja Neuvostoliitto olivat yhdessä nujertaneet Puolan.
Suomalaiset eivät uskoneet joutuvansa mukaan sotaan, vaikka koko syksyn ajan Suomi oli käynyt tiukkoja neuvotteluita Neuvostoliiton kanssa sen aluevaatimuksista.
Kun sota sitten kuitenkin syttyi, se tuli yllätyksenä joskaan ei kuitenkaan sotilaallisena, sillä Suomi oli suorittanut ennakoivat toimenpiteet.
Suomalaiset joukot oli ryhmitetty puolustussuunnitelmien mukaisesti ja pitkän ylimääräisten harjoitusten aikana joukot olivat hitsautuneet yhteen.
Suomalaiset päättivät taistella. Alkoi 105 päivää kestänyt talvisota – kansakuntamme kiirastuli.
Talvisota oli ensimmäinen suuri arktinen sota ihmiskunnan historiassa. Vaikka ulkoiset edellytykset olivat heikot, suomalaiset taistelivat. Yksimielisyys ja luottamus korkeimman apuun olivat kanssamme voimanlähteenä noissa ankarissa koettelemuksissa.
Talvisodan muistomitalissa ovat sanat Kunnia – Isänmaa. Nuo sanat eivät pitkään aikaan kuuluneet aktiiviseen sanavarastoomme. Niiden merkitystä ei myöskään voi ymmärtää, ellei eläydy talvisodan ajatusmaailmaan.
Ajatus sankarillisuudesta, joka syntyy taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan ilman mitään tietoa siitä, onko taistelusta muuta tulosta kuin kunniakas kuolema, on ajallemme vieras. Talvisodan sukupolvelle ja kaikille veteraaneille se oli silloin todellisuutta.
Kenraali Y. A. Järvinen on teoksessaan ”Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa” korostanut sitä, että suomalaisten taistelutaktiikka oli jäykkää, jyrkästi torjuvaa.
Järvinen toteaakin taistelijoista: ”Moraaliselta kannalta oli oman maan vähäinenkin luovuttaminen vastenmielistä”. Tuntematta tätä ajattelutapaa talvisotaa ei ymmärrä.
Tietoisuus siitä, ettei takana olisi ketään, sai taistelijamme kestämään uskomattomia. Suomalaiset kestivät. Se oli talvisodan ihme.
Suomen puolustusvoimat torjui moninkertaisesti vahvemman suurvallan hyökkäykset ja voittivat aikaa poliittisille ratkaisuille.
Tähän kaikkeen tarvittiin Talvisodan henkeä – yksimielisyyttä ja lujaa puolustustahtoa. Sitä oli niin rintamalla kuin kotirintamallakin, koko Suomen kansalla.
Talvisodassa punnittiin isiemme itsenäisyystahto. Kaikkensa antaneiden miesten rintama taipui, ei kuitenkaan taittunut, vaikka ajoittain murtui.
Tulikoe kestettiin, ja suomalainen kulttuuri ja demokratia säilyivät. Sanotaan, että voitimme itsenäisyytemme uudelleen.
Talvisodan hengen seurauksena menetti elinvoimansa ajatus työväestön ja vasemmiston epäisänmaallisuudesta. Se mahdollisti työntekijän ja työnantajan lähentymisen. Syntyi niin sanottu tammikuun kihlaus, joka sitten johti tulopoliittisen kentän neuvottelujärjestelmän syntymiseen.
Talvisodassa syntynyt asevelihenki nosti työväenliikkeen yhteiskunnan merkittäväksi voimaksi ja vaikutti siten vakaaseen edistykseen. Talvisota ohjasi myös suomalaisen sosialismin skandinaaviseksi sosialidemokratiaksi.
Talvisota oli kansakuntamme kiirastuli. Talvisodan henki – kansamme yksimielisyys ja talvisodan ihme – rintamien kestäminen, pelastivat isänmaamme.
Tämän päivän historiankirjoitus on osoittanut todeksi sen, ettei muuta vaihtoehtoa kuin taistelu silloin ollut. Sen veteraanit ovat aina sisimmässään tienneet ja tunteneet.
Virallisen Suomen kesti valitettavan pitkään sanoa se ääneen. Se ei ollut ”luvallista” eikä oikein.
Presidentti Koiviston jatkosodan aikainen komppanianpäällikkö kirjoitti tervehdyksessään ystävilleen ja aseveljilleen talvisodan päättymisen 50-vuotispäivänä: ”Talvisodan muistomitali Kunnia – Isänmaa on korkein suomalainen kunniamerkki. Kun näette miehen, joka sitä kantaa, tehkää kunniaa”. Aliarvioimatta mitään kunniamerkkiä sanontaan sisältyy suuri totuus.
Minä teen kunniaa sotiemme veteraaneille ja koko sodan ajan sukupolvelle.
Olli Nepponen
Kirjoittaja on kokoomuksen mikkeliläinen kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja. Hän on prikaatikenraali.
