• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Syksyn sävel

31.08.2010 02:10

Unessa nukun pommiin.

Ehdin kouluun vasta, kun muut ovat jo vaihtaneet kesäkuulumiset, järjestäneet pulpetit uusilla tavaroillaan ja varanneet välituntikaverin viikoksi eteenpäin. Painajainen on niin kamala, että säpsähdän hereille ennen kuin muumikello aloittaa rallinsa.

Syksyn ensimmäinen koulupäivä on vuoden ainoa aamu, jolloin avaan silmäni ennen kellonsoittoa.

Tuolin kaiteella on uusi flanellipaita ja farkut, eteisessä ehkä maailman hienoimmat maiharit ja repussa uudet sisätossut. Koululaukku on edellissyksynä hankittu. Joka vuosi ei saa uutta, sanoi äiti ja lupasi uuden penaalin. Siellä on uudet ja ihanat neonväriset tussit.

On vuoden ainoa aamu, kun puuro ei pyöri suussa niin pitkään, että lautasella lojuvan kauraläjän pintaan ehtii muodostua kylmä kuori. On myös vuoden ainoa päivä, kun Minnan ei tarvitse notkua varttia eteisessä hoputtamassa.

Aamunavauksen jälkeen opettaja jakaa lukujärjestyksen ja kirjat. Itse ei tarvitse kuin tehdä läksyt ja muistaa viedä koulusta saadut lappuset vanhemmille. Niin helppoa, mutta silti niin jännittävää.

Nyt, ikuisuus myöhemmin, pyykkään ja pakkaan. Teen listoja ja mittailen autoa. Mahtuvatko sekä telkkari että vaatelaukut? Missä on laturi ja jatkojohdot?

Kaiken kohelluksen keskellä on päivystettävä yliopiston verkkosivuja ehtiäkseen ilmoittautua haluamilleen kursseille. Lukujärjestystä ei tule, ellei sitä itse tee. Eikä tule valmiina mitään muutakaan.

Kun ensimmäisen kerran muutin yksiöön, meni sormi suuhun. Mistä virtaa? Lopulta otin sormen suusta, soitin sähköyhtiöön ja kerroin tarvitsevani sähköä. Ja valo tuli.

Kotivakuutuksen kanssa olen jo veteraani. Mutta missä on viimeisin lasku? Uusi nettiliittymä on tilattava ja kallistuneen pyykkituvan takia oma pesukone on ehdoton hankinta. Kesällä kasvanut tili hupenee kohisten, ja yliopiston lukuvuosimaksukin on vielä maksamatta.

Mikäli asunnossani kesän majaillut alivuokralainen on ollut ihmisiksi, takuuvuokrakin olisi kohteliasta palauttaa kaikessa kokonaisuudessaan.

Joka syksyä piristävä paperishow Kelan kanssa on luonnollisesti vielä hoitamatta, eikä opintotukea tule ennen kuin osoitteenmuutos on tehty. Vaihdan kirjoja paikkakunnasta toiseen niin tiheään, että kummipoikani ristiäisissä en osannut vastata papille, mihin seurakuntaan kuulun.

Lopulta saldona on autollinen tavaraa ja kireät hermot. Silti aina jotain jää, ja eniten ärsyttää kysymys: onko avaimet, kännykkä, rahapussi?

No on, on. Eipäs olekaan. Kuka on hävittänyt avaimeni?

Piia Matikainen

piia.matikainen@ita-savo.fi

TUOREIMMAT UUTISET