01.09.2010 02:01 | Päivitetty 01.09.2010 09:21
Nälkälinnanmäen kaavaluonnoksen käsittelystä Etelä-Savon aluehallintovirastoon tehdyssä kantelussa on mukana aivan perustavaa laatua oleva kysymys: Olisiko kaupunginjohtajan pitänyt pyytää rakennustarkastajan lausunto alueen rakennusoikeudesta jo ennen kuin YIT:n kanssa tehtiin yhteistoimintasopimus?
Ainakin se olisi ollut viisasta.
Luonnikkaampaa olisi nimittäin ollut ensin tutkia asiantuntijoiden kanssa perusteellisesti, mitä mäelle kohtuudella ylipäätään mahtuu ja kuinka rakentamisaikeet sopeutuvat ympäristöön. Ja vasta sen jälkeen laatia kaupungin haluama kaava ja kilpailuttaa alueen rakentaminen.
Nyt puuhun kivutaan vaivalloisesti takapuoli edellä. Aiesopimus näyttää ohjaavan kaavoitusta, vaikka se virallisesti kiistetäänkin.
Kirjaston ympäristön rakentamisaikeissa pelataan myös havainnekuvilla, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia toteutua.
Ideakuvat ovat kovin vehreitä ja valokuvasovitteet vihreitä, vaikka kaavaluonnoksessa esitetyn rakennusoikeuden tiedetään nielevän Nälkälinnanmäen suojapuuston autopaikoiksi.
Vähälle huomiolle on jäänyt myös yhteistoimintasopimuksen pykälä, jonka mukaan kaupungin tontista saama hinta laskee, jollei kaikkia haluttuja autopaikkoja saada mahdutettua alueelle. Se kasvattaa kaupungin intressiä kaavoittaa puut pois.
Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet tähdensi keväällä Savonlinnassa, ettei vanhaa saa takaisin. Siksi jokaista vanhaa tuhoavaa uudishanketta on harkittava erittäin huolellisesti – eritoten Olavinlinnan ympäristön kaltaisessa kansallismaisemassa.
Virasto haluaakin selvitettävän myös nykyisen kirjastorakennuksen vaihtoehtoiset käyttötarkoitukset.
Uusharkinta ja sopivan jatkokäytön löytäminen pelastivat aikanaan purkumoukarilta myös vanhan kaupungintalon, jossa nyt toimii oopperajuhlien toimisto.
Mielikuvilla pelaamisesta on tullut ikävä tapa kaupungin päätöksenteossa.
Ritalan loma-asuntomessualuekin rakennettiin tietäen, ettei se todellisuudessa tule lomalaisten käyttöön. Samalla tavalla myös Kasinonsaaren lomaosakkeista on odotettavissa ympärivuotisia ranta-asuntoja.
Tällainen syö kaupunkilaisten luottamusta kaavaprosesseihin, herättää epäluuloja vilungista ja ruokkii kiistoja.