Duunarista on tullut vapaata riistaa
10.03. 01:06
AKT:n työtaistelun aikana on julkisuudessa arvosteltu työntekijäpuolen toimintaa. Auto- ja kuljetusalan ammattiliittoa on syytetty ahneudesta ja kohtuuttomista vaatimuksista.
Esimerkkinä todellisesta ahneu-desta voi pitää suomalaisten pörssiyhtiöiden ennätysosinkoja osakkeenomistajilleen taantuman aikana. Siitä välittyvä viesti kertoo monien taloustieteilijöiden mielestä, ettei yrityksillä ole kehittymishaluja tai investointipyrkimyksiä.
On ristiriitaista että samaan aikaan yritykset laittavat tuhatmäärin työntekijöitä kilometritehtaalle taantuma perusteenaan ja ulosmittaavat omaisuuttaan osakkeenomistajien taskuun.
Samalla logiikalla metsäteollisuuden ongelmat sysättiin työntekijöiden niskaan, vaikka johtoportaan virheiden vuoksi rahaa paloi ulkomaille huonojen laajentumisyritysten vuoksi.
Duunari sai lopputilin ja johtaja kultaisen kädenpuristuksen sekä jättieläkkeen.
Duunarista on tullut vapaata riistaa, jota sopii lyödä niin ahneu-desta tai työssä uupumisesta. Samaan syntiin syyllistyvät myös työntekijät keskenään, kun pitäisi löytää yhteinen rintama suomalaisen työelämän kehittämiseksi. Lastentarhanopettajan, poliisin, kassaneidin ja rekkakuskin edut ovat yhteiset.
Kun toisella menee hyvin niin menee myös toisella. Kun yksi ala saa läpi ehdotuksiaan työelämän kehittämisestä, se on helpompaa toisellekin alalle, ja tätä työnantajat pelkäävät. Vientiteollisuuden työntekijät maksavat julkisen sektorin työntekijöiden palkat, ja julkisen sektorin työntekijät tuovat elämismahdollisuuksia muille.
On mielestäni iloinen asia, jos Suomessa on hyvin palkattuja teollisuustyöntekijöitä ja sitä kautta hyviä veronmaksajia, jotka eivät kierrä vastuutaan siirtämällä tulojaan pääomaverotuksen alle tai veroparatiiseihin. Tätä samaa ei voi sanoa satoja tuhansia vuodessa tienaavista osakepelureista.
AKT:N työtaistelussa on kyse irtisanomissuojasta sekä muutosturvasta, joita ammattiliitto tahtoo kehittää. Mitä ahtaajien palkkavaatimuksiin tulee, niin ne menevät oikeisiin mittasuhteisiin, kun muistaa, että ne vastaavat yhden metsäteollisuuden johtajan puolen vuoden palkkaa.
Kolmen tuhannen ihmisen palkankorotus vastaa yhden sikariportaan miehen puolessa vuodessa keräämää ansiota.
Kyse on laajemmista yhteiskunnallisista näkemyseroista. Halutaanko Suomessa kilpailla heikommilla työehdoilla ja palkoilla vai osaamisella ja työssä jaksamisella? Onko tiemme menestyneen Pohjoismaan tie vai jonkin alikehittyneen Aasian maan tie?
Lakko on vakava asia, eikä siihen ryhdytä kevyin perustein. Kukaan ei lakkoile huvikseen. Neuvottelujen kautta pyritään pääsemään yhteisymmärrykseen, mutta joskus näin ei tapahdu.
Näin elintärkeän alan vaikeudet ovat vakava ja laajasti yhteiskuntaa koetteleva asia. Nyt olisi tärkeää päästä nopeasti yhteisymmärrykseen. Maan hallituksella olisi hyvä tilaisuus toimia välittäjän roolissa kiistassa.
Ongelmana on, että nykyhallituksen näytöt työmarkkina-asioissa ovat heikot. Ainoana mainetekona voi pitää sitä, että Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet löytyvät lähes kirjaimellisesti hallitusohjelmasta.
Tästä kyseenalaisesta maineteosta ei taida olla apua tässä asiassa, eikä tätäkin vaikeaa asiaa voi lykätä seuraavien vaalien yli, joten ei voi kuin toivoa voimia valtakunnansovittelija Esa Longalle. Sopu kuitenkin täytyy löytää.
Teemu Hirvonen
Sosialidemokraattisten
Nuorten varapuheenjohtaja,
Savonlinna
