Ilmeikäs Jari Liukkonen on myös ulkoisesti kuin ilmetty Juutas Käkriäinen, karhumainen köllikkä. Lasse Pajunen idealistisena Aapeli Muttisena ja Kira Boesen-Muhonen hienostelevana neiti Lyygiana ovat brutaaleiden Käkriäisten vastapooli.
30.07.2009 14:39 | Päivitetty 30.07.2009 15:20
Savonlinnan Teatteri: Joel Lehtonen, Putkinotko. Dramatisointi ja ohjaus: Kimmo Lavaste. Rooleissa: Jari Liukkonen, Marjaana Kuusniemi, Mervi Koskinen, Matti Ruuska, Jari Pylväinen, Päivi Niskanen, Lasse Pajunen, Kira Boesen-Muhonen, Mikael Kokko ja avustajia. Musiikki: Sanna Kurki-Suonio ja Laura Vartio. Muusikot: Laura Vartio, Heini Yli-Korpela, Lauri Saari. Lavastus Jarmo Hirvonen, puvustus Jenni Purmonen. Ensi-ilta 29.7. Putkinotkossa Savonlinnassa.
Kerrassaan mainio paketti tuo Savonlinnan Teatterin ensimmäinen kesäteatteriproduktio, Putkinotko-näytelmä. Palaset tuntuvat loksahtaneen paikalleen; Putkinotkon miljöö on saatu hyvään kuntoon ja luonnonkauniiseen ympäristöön on rakennettu lämpimän humoristinen esitys.
Kimmo Lavaste on tehnyt uuden dramatisoinnin Joel Lehtosen (1881–1993) klassikkoteoksesta. Hän nostaa romaanista esille metsän keskellä asuvan Käkriäisen perheen ristiriitaiset suhteet ulkomaailmaan. Lähin konflikti kytee tilan omistavan hienostelijaherran Aapeli Muttisen (Lasse Pajunen) kanssa, mutta eriasteisia yhteentörmäyksiä sattuu myös Rosinan (Marjaana Kuusiniemi) ja lasten kaupunkireissulla, sekä Juutaksen (Jari Liukkonen) jauhojen hankinnassa.
Paljon kuvataan myös Käkriäisen omituisen perheen keskinäistä kähinöintiä. Juutaksen ja mummon (Mervi Koskinen) välillä kipunoi, eikä yhteiselo Rosinankaan kanssa niin kovin ruusuista ole. Vastuu kotitöistä kaatuu Rosinan niskaan Juutaksen ihmetellessä omiaan ja unohtuessa hassuttelemaan lastensa kanssa.
Laajempi yhteiskunnallinen taso tulee esille Käkriäisen perheen ja Muttisen suhteissa. Loppukohtauksen voi nähdä tulossa olevan vuoden 1918 sisällissodan pienoiskuvana.
Mutta vaikka kipunat sinkoilevat, niin sympaattiseen Käkriäisen perheeseen ei voi olla ihastumatta. Jari Liukkosen Juutas on rakastettava mörökölli kaikkine oikkuineen ja hörhöilyineen. Hänen kiivas äkkipikaisuutensa tulee rajusti esille, mutta Liukkonen näyttää hyvin myös tämän "Putkinotkon jumalan" humoristisen savolaisen kierouden.
Marjaana Kuusiniemi on aito, kiivas ja topakka Rosina. Temperamenttia riittää, mutta eipä Rosina taida oveluudessakaan hävitä miehelleen. Mervi Koskinen häärää mainiosti hieman hassahtaneena mummona.
Ja sitä lapsilaumaahan Käkriäisillä riittää. Matti Ruuskan esittämä Ananias on hassu ja vähän yksinkertainen, mutta Jari Pylväisen Malakias on jo täysi tolvana, aika säälittäväkin ressukka. Päivi Niskasen väliin kipakkakin Saara keimailee ja esittää aikuista, vaikka on ihan lapsi vielä.
Mira Jalkasen Leja on hiljainen työmyyrä. Pienimmillekin lapsinäyttelijöille on annettu näytelmässä paljon vastuuta. Ensi-illassa näytelleet Leo-Matti Liukkonen, Severi Boesen ja Sanni Pietarinen ovat luontevia ja lapsekkaita niin kuin pitääkin. Laulut, hassut tarinat ja leikit sujuvat taiten.
Näytelmän henkilögallerian helmiä ovat esimerkiksi Matti Ruuskan pelottavasti lavan reunalla ja rappusissa horjahteleva farmaseutti, ja Jari Pylväisen koominen siansaksaa vääntävä tivolin sisäänheittäjä.
Lasse Pajunen Aapeli Muttisena ja Kira Boesen-Muhonen Lyygiana ovat todella siirappinen ja ylimenevässä hienostuneisuudessaan humoristinen pariskunta. Marjo Välimäki ja Mikael Kokko ovat oivalliset Pertta ja Mauno.
Musiikkinumerot niveltyvät näytelmään luontevasti. Lavaste on sommitellut laulujen sanoitukset Lehtosen teksteistä, ja ne puhuvat samaa kieltä näytelmätekstin kanssa. Kansanmusiikista ja arkaaisesta sävelmaailmasta ammentavat Sanna Kurki-Suonion ja Laura Vartion sävellykset tukevat kokonaisuutta. Yksinkertainen ja perinteinen soitinvalikoima jouhikkoineen päivineen sopii tunnelmaan.
Lavastus hyödyntää taustalla olevaa suomalaiskansallista maisemaa. Eri tapahtumapaikat luodaan kekseliäästi pienillä elementeillä. Puvustus on tyyliin ja aikakauteen sopivaa.
Lavasteen ohjaus on tarkkaa ja kekseliästä, ja se tekee vanhasta tekstistä elävän. Lavasteen näkemys Lehtosen teoksesta on älykäs, inhimillinen ja maanläheinen, ja siksi Putkinotko-näytelmää on mukava seurata.
Marja-Liisa Karjalainen
