Elina Garancan laulu hipoo täydellisyyttä. Sunnuntai-illan konsertti sai yleisön rakastumaan uljaaseen ja sympaattiseen latvialaislaulajattareen.
12.07.2010 17:47
Elina Garanca, mezzosopraano, Oulun kaupunginorkesteri, joht. Karel Mark Chichon. Konsertti Olavinlinnassa 11.7. Eri säveltäjiä.
Elina Garancan laulun voi kuvailla yhdellä sanalla: täydellistä.
Juuri tällaisesta mezzosopraanolaulusta on sisimmässään uneksinut, vaan ei ole koskaan kuullut. Aina on puuttunut jotain, on liian hillittyä tai paikoin epätarkkaa, ääni ei ole riittänyt, on teennäinen, samea tai epätasainen.
Elina Garancan laulussa on kaikki, mitä voi toivoa.
Garancan ääni on vahva ja sävykäs, tekniikka luonteva ja rikkeetön. Tumma, yläsävelrikas ääni kantaa orkesterin eli, siinä on terve ydin ja tuhansia sävyjä. Se taipuu kuin huomaamatta kuvioihin, häviää suloisesti ja äityy tarvittaessa puhtaaseen roihuun ja vimmaan. Intonaatio ei jätä toivomisen varaa.
Elina Garancalla ei ole diivan elkeitä. Hän on raikas ja suora, ei kosiskele eikä nosta itseään keinotekoisesti.
Konsertin ohjelmista ei anna kuvaa Garancan kaikista kyvyistä. Espanjalaissävytteinen, melko kepeä ohjelmalinja tarjoaa suuria tunteita, vaihtuvia rytmejä, kiivautta ja suloa, mutta ei anna tilaa syvällisen, hieman vaikeammin avautuvan tekstin tulkintaan. Konsertista jäikin nälkä nähdä Garancaa musiikillis-tulkinnallisesti vaativamman ohjelmiston parissa.
Garanca rakastaa Espanjaa ja maan musiikkia, sen voimakasta tunnetta, tulta ja tappuraa. Tämä näkyy myös heittäytyvissä tulkinnoissa. Espanjalaisen musikaalin eli zarzuelan säveltäjä kuten Chueca, Barbieri tai Obradors saivat varmasti suomalaiskuulijoista useita ystäviä Garancan konsertin kautta.
Melodioista kasvoi Garancan tulkitsemina koskettavia ja dramaattisia. Garancan älykäs ja ymmärtävä tapa rakentaa lauluja sai kappaleet säkenöimään, tumman ääni loi huikeita kaaria.
Garanca on laulanut viime keväänä Carmenin roolin Metropolitan-oopperassa ja saanut maailman lehdistössä silkkaa ylistystä. Sunnuntaina kuultiin Garancan laulamana kaksi osaa Carmenista. Se kaikkein tutuin, Habanera, puuttui. Ehkäpä juuri kappaleen kuluneisuuden vuoksi.
Tämä Carmen oli täynnä voimaa, lämpöä ja tahtoa, ääni toimii loisteliaasti. Tällainen uljas Carmen hurmaa jo laulullaan, muuta ei tarvita.
Oulun kaupunginorkesteri loisti kautta koko konsertin. Se heittäytyi Karel Mark Chichonin johdolla hurjaan laukkaan, antoi kuuman rytmin viedä menneessään. Pianissimot soivat kauniina, kapellimestarin vaativat paisutukset ailahtivat pehmeinä. Orkesteri reagoi herkästi ja muutti ilmettään tarpeen mukaan.
Puhallinsoolot olivat nautittavia, ja suurissa fortekohdissa räikäsivät vasket komeasti muun pauhun yli. Käyrätorvet herkistelivät nautittavasti solistin tukena, ja suuri lyöjäsektio toi väriä espanjalaiseen menoon.
Jousisto yli yhtenäinen ja iskuvoimainen, ja konserttimestari Pekka Kauppinen soitti vaativat viulusoolot varmasti ja tyylikkäästi. Orkesteri antoi vahvan ja varman kuvan.
Yhdistelmä eteläeurooppalainen musiikki ja yksi maailman pohjoisimmista orkesterista toimi hyvin. Elina Garanca oli oikeassa haastattelussaan: suomalaissoittajissa on temperamenttia.
Karel Mark Chichon on Elina Garancan puoliso, joten yhteistyö laulajan ja kapellimestarin välillä oli saumaton, temponvaihdokset tarkasti tiedossa. Kapellimestarin eleet ovat suuret ja näyttävät, ja suuri osa tekemisestä auttoi myös orkesteria.
Yleisö rakastui Elina Garancaan, joka kutsuttiin konsertin jälkeen yhä uudestaan lavalla. Yleisön suosio palkittiin kahdella ylimääräisellä, ja suosio jatkui vielä sittenkin.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
