Sopraano Désirée Rancatore hurmasi ensi-iltana yleisön Puritaanit-oopperan Elvirana. Vieressä basso Burak Bilgili, joka tulkitsi vaativan osansa sävykkäästi.
30.07.2009 17:54
Vincenzo Bellini: I Puritani (Puritaanit) Teatro Massimo di Palermon tuotannon ensi-ilta Olavinlinnassa 29.7. Musiikin johto: Srboljub Dinic, ohjaus: Elisabetta Marini, lavastus: Italo Grassi, puvut Pier´ Alli, valaistuksen suunnittelu: Guido Levi. kuoron valmennus: Andrea Faidutti. Teatro Massimon orkesteri ja kuoro. Rooleissa: Désirée Rancatore, Celso Albelo, Vincenzo Taormina, Burak Bilgili, Francesco Palmieri,Silvia Mazzoni, Amedeo Moretti.
Suomalaiset rakastavat bel canto -oopperoita, joissa nuori tyttö tulee hulluksi.
Tämä on todistettu tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla: hurmioituneet suosionosoitukset ovat saaneet osakseen Lucia di Lammermoorin Eglise Gutierrez sekä Puritaanit-oopperan ensi-illassa toinen nuori, helkkyvä-ääninen sopraanovirtuoosi, Désirée Rancatore.
Yleisölle eivät huudot, tömistelyt, taputukset ja vihellykset riittäneet, vaan se myös nousi seisomaan keskiviikkoiltana Rancatoren kunniaksi. Lähes samanlaisen hurmion sai osakseen tenori Celso Albelo, joka onnistui laulamaan harvinaisen, lähes epäinhimillisen korkean f-äänen.
Puritaanit-oopperaa ei ole ennen nähty Suomessa. Syyn saattoi kuulla ensi-illassa: tämän oopperan vaatimia erityisiä ääniä ei Suomessa ole, Välimeren maissa kylläkin.
Kyseessä on Englantiin sijoitettu Romeo ja Julia -tarina, jossa rakastavaiset ovat sotarintaman eri puolilla, ja väärinkäsitykset ovat johtaa hirvittäviin tuloksiin. Sota on taka-alalla, rakkaustarina on tärkein. Toki isänmaallisuus ja uskollisuus ovat antaneet aiheen muutamalle sytyttävälle marssille.
Oopperassa on onnellinen loppu: väärinkäsitykset ratkeavat, ja lopun pelastaa yleinen armahdus. Tyttö, joka sekoaa, koska luuli tulleensa petetyksi, paranee. Oopperan ilkimyskin muuttuu, ja kaikki ovat onnellisia.
Elisabetta Marinin ohjaus keskittyy tarinan kertomiseen. Bel canton pitkät koristelaulut ja toistot tekevät ohjauksesta auttamatta hieman puisevan.
Tarina on melko yhdentekevä, ja pääpaino onkin musiikissa, ennen kaikkea laulajien taituruudessa. Ja taitavia laulajiahan Palermon oopperan on osannut kiinnittää.
Pääpari Racantore–Albeo on häikäisevyydessään tasavahva. Äänet istuvat loistavasti yhteen. Palermolaissyntyisen Rancatoren ääni pulppuaa korkealla raikkaasti ja kevyesti, alarekisterissä kuulostaa, kuin laulajia ja ääniä olisi monia: sävyt vaihtelevat epätavallisen vahvasti sen mukaan, kuinka korkealta lauletaan. Hän on suloinen ja herkkä lavahahmo. Albelon ääni syntyy helposti, se taipuu juoksutuksiin ja iloisiin ryöppyihin, ja alhaalla soi kaunis pitkä linja.
Basso Burak Bilgili on sävykäs ja joustava, eläytyvä laulaja, jonka ääni istuu harvinaisen hyvin yhteen Vincenzo Taorminin kantavaäänisen baritonin kanssa. Molemmat ovat oopperan suuria hahmoja nuorten rakastavaisten rinnalla.
Palermon oopperan solistien korkeaa tasoa voi vain ihastella. Kunpa tämän tason laulajia olisi myös kaikissa Savonlinnan omissa tuotannoissakin!
Bellinin musiikki on helppoa, ensikuulemalta tutuntuntuista. Kudos on enimmäkseen herkkää, vain säestävät jouset ja yksi soolopuhallin laulajan lisäksi. Välillä julistaa vaskikuoro, toisinaan soi taustalla vain harppu.
Kuorolla on kosolti kiitollista, hienosti soivaa laulettavaa. Palermon kuoro näytti jälleen voimansa ja monipuolisuutensa. Mieskuoron metallinen sotamarssi kävi luihin ja ytimiin.
Bellini pistää bassotkin laulamaan kevyesti kuvioiden ja koristelee kaiken hellällä otteellaan.
Kapellimestari Srboljub Dinic tekee äärimmäisen tarkkaa ja taitavaa työtä. Orkesteri saa selkeitä, yksityiskohtaisia ohjeita, laulajia kuunnellaan ja seurataan, samalla suuri rakennelma on tarkasti koossa. Dinicissä yhdistyvät monet hyvän kapellimestarin ominaisuudet: hyvä tekniikka, taito heittäytyä ja pitää pää kylmänä samaan aikaan, kyky pitää orkesteri ohjaksissa ja samalla valaa luottamusta sooloja laulaviin ja soittaviin.
Lavastaja Italo Grassi luo sodan tunnelmaa valtavilla miekoilla ja liikuteltavilla linnanseinillä. Herkkä, hullu tyttö eristetään lasihuoneeseen, joka muuttuu lopussa morsiuskammioksi. Värimaailma pysyttelee harmaan ja mustan sävyissä.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
