• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Torsti
• Sää
• Video ja kuva

Riipaiseva tragedia huumasi linnan

29.07.2010 23:33

Richard Strauss: Elektra. Tukholman kuninkaallisen oopperan ensi-ilta Olavinlinnassa 28.7. Musiikin johto: Patrik Ringborg, ohjaus: Staffan Valdemar Holm, lavastus ja puvut: Bente Lykke Møller- Rooleissa mm. Marianne Eklöf, Katarina Dalayman, Emma Vetter. Magnus Kyhle, Marcus Jupither. Kuninkaallisen oopperan kuoro ja orkesteri.

Kun Elektran viimeiset, järisyttävät soinnut olivat lakanneet soimasta keskiviikkoiltana, räjähti Olavinlinna bravo-huutoihin. Väkivahva ooppera ja sen verenmakuinen, tyylikäs tulkinta vangitsivat yleisön puoleksitoista tunniksi.

Matka antiikin myytteihin ja monikerroksiseen tragediaan laittoi tunteet liikkeelle, Straussin kuvaileva, vääjäämättömän kiehtova musiikkivirta vei mukaansa ja paiskasi katsojan lopulta hengästyneenä arkimaailmaan monta tunnekuohua rikkaampana.

Samalla nähtiin korkeatasoista, oivaltavaa ja toimivaa teatteria.

Yksinkertainen lavastus perustuu kahteen jättimäiseen punaiseen seinään ja niiden väliseen kuiluun. Henkilöt liikkuvat seinää vasten pelokkaina pälyillen ja toivottomina, kuin heillä ei olisi tilaa edes hengittää vapaasti.

Kuilun läpi kuljetaan linnaan, jota kalvavat jo tapahtuneet ja vasta suunnitellut murhat. Painostava, palvelusväkeäkin piinaava ilmapiiri käy ilmi jo jättimäisistä, epäinhimillisistä muurista, jotka hallitsevat kaikkien elämää.

Strauss ei jätä yhtäkään libreton kiveä kääntämättä. Musiikki tulvii tarinaa ja tunnetta, suuri orkesterikoneisto on kovassa käytössä. Värit ja kuvat vaihtuvat tiuhaan kuin kaleidoskoopissa.

Teos on niin täyteen pakattu, että ensikertalainen voi pakahtua: musiikin vihjeet, kuilut ja vuoret eivät avaudu kerta kuulemalta. Mitä useammin oopperan kuulee, sitä ihmeellisempänä se avautuu, se kimmeltää ja räiskyy, kieppuu salattujen ajatus ympärillä, kaivaa ruman ja piilotetun, rääkyy kostoa ja kuolemaa.

Patrick Ringblom kaivaa orkesterin ääripäät esille, vaatii suurimmassakin fortessa vielä vain lisää, piirtää onnenhetken suloisesti. Matalista vaskista ja suuresta lyömäsoitinarsenaalista otetaan kaikki irti. Suuri rakennelma huipentuu lopun traagiseen riemuntanssiin.

Sekä Salomessa että Elektrassa on orkesteri erityisen tärkeä. Kuninkaallisen oopperan orkesteri muuntui edellisen illan kekkeästä Mozart-taiturista Straussin väkeväksi tulkiksi.

Illan kiistaton tähti on toki Elektra, ilmiömäinen Katarina Dalayman. Dalaymanin dramaattinen ääni kantaa yli kaiken jylyn, se piirtää oudon maailman, jossa perheensä hylkimä, muiden silmissä järkensä menettänyt nuori nainen vaeltaa.

Dalayman yksin pitää yleisön otteessaan. Pakkomielteisen, omasta onnestaan kieltäytyvän naisen tunnekuohut paitsi kuuluvat myös näkyvät koko olemuksesta. Puolihullu hahmo nousee veriseksi voittajaksi, joka ei lopulta kestä haaveiden toteutumista.

Kokonaan ruotsalainen miehitys tarjosi toinen toistaan jännittävimpiä laulajia. Nuori Emma Vetter loistaa Elektran sisaren Krysothemisen roolissa. Dalaymanin tumma sopraano kertoo hyytävästä kostonhimosta, Vetterin valoisampi ääni istuu elämään uskovan nuoren tytön rooliin.

Äiti Klytaimnestra, mezzosopraano Marianne Eklöf, on jäljittelemätön lavahahmo, joka etenee vain kahden palvelijan tukemana ja lysähtelee sisäisesti voimattomana. Jalokivien säihky ei tuo helposta, painajaiset piinaavat. Eklöfin matala ja tumma ääni soi vahvasti.

Marcus Jupitherin Orestes on vahva naisten vastapuoli, ja tenori Magnus Kyhle vahvaääninen Aigisthos.

Myös koko seurue pitää huolen siitä, että painajaismainen, ahdistava tunnelma ei laukea ennen loppua. Loistolaulajia Tukholmassa tuntuu riittävän.

Riitta-Leena Lempinen-Vesa

TUOREIMMAT UUTISET