Sopraano Camilla Nylund hurmasi Savonlinnasalissa sunnuntai-iltana.
20.07.2009 18:39
Camilla Nylund, sopraano, ja Marita Viitasalo, piano. Konsertti Savonlinnasalissa 19.7. Järnefelt, Madetoja, Sibelius, Strauss.
Camilla Nylundin konsertti sai raivoavan suotuisan vastaanoton sunnuntai-iltana Savonlinnasalissa. Äärettömän varma ja kaunisääninen tulkitsija sai varmasti suuren joukon ihailijoita.
Hänellä on rikkeetön tekniikka, halu eläytyviin tulkintoihin ja moni-ilmeinen ääni, jossa on kautta linjan tummaa dramaattisuutta.
Ohjelma tarjosi harvoin kuultuja suomalaislauluja sekä Richard Straussin valoisimpia ja suloisimpia lauluja. Nylund nosti esillä melko unohdetun Armas Järnefeltin ja tämän herkät, romanttiset laulut. Auringonmakuiset luonnonkuvaukset saivat hehkuvan tulkinnan.
Nylundin suvereenista tekniikasta kertoo sekin, että jokaisesta sanasta sai selvää, oli säveltaso kuinka korkea hyvänsä.
Vaikuttavin kokonaisuus oli Leevi Madetojan ja L.Onervan Syksy-sarja, jossa Onervan tummanpuhuvat, myös uhmakkaat runot saavat arvoisensa sävelasun. Nylund ja pianisti Marita Viitasalo veivät tummiin itsetutkiskelun ja myös itsetuhon tunnelmiin, kirkkaisiin, lopullisiin jäähyväisiin ja myös toivon, kauneuden etsintään.
Sarjan viimeinen laulu, Ijät hyrskyjä päin, huokui tappavaa uhmaa ja hurjuutta. Tämä laulu antoi väläyksen Nylundin alkuvoimasta, joka piilee sivistyneen, kauniin suomenruotsalaisen olemuksen sisällä. Äänivarat ovat valtaisat.
Tällaista heittäytymistä ja räiskettä olisi voinut tarjota enemmänkin a, tosin ohjelmisto tarjosi enimmäkseen sijaa hillitylle charmille ja sisäisille tunteille.
Sibelius-osioon oli valittu vähän tunnettuja, pienieleisiä lauluja. Esimerkiksi perhosta kuvailevassa laulussa herkutteli Nylund pitkillä äänillä ja perhosen lepattelua kuvaaville trilleillä.
Richard Strauss on yksi Nylundin lempisäveltäjiä, ja hän heittäytyikin luottavasti sävellajista toiseen virtaavan musiikin vietäväksi. Näissäkin lauluissa on elämän kaikkinainen kauneus lähes läkähdyttävän runsas.
Straussin tuttu maailma vapautti laulajatarta, ja viimeinen, riemukas laulu Cäcilie purskahteli onnellista kaikkivoipuutta.
Yleisö vaati kaksi ylimääräistä ja sai kuulla ensin Järnefeltin Kehtolaulun – ei sitä puhki kulunutta – sekä Ralph Vaughan Williams ilottelevan nonsens-lörpötyksen. Nyt esittäytyi uusi Camilla: ilotteleva koketti, hauska ja hurmaava, joka taitaa myös kabaree-tyylin.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
