12.07.2010 15:44
Eija Tolpon ja Tom Krausen oopperalaulukurssin päätöskonsertti Savonlinnasalissa 10.7. Kajsa Dahlbäck, Ragaa Eldin, Tapani Plathan, Markus Nykänen, Hanna Rantala, Ann-Marie Heino, Fatma Said, Matti Turunen. Matthias Veit, piano, eri säveltäjiä. Savonlinnan musiikkiakatemia.
Oopperakurssin päätöskonsertti kuuluu Savonlinnan kesän mielenkiintoisimpiin tapahtumiin. Mestarikursseille valikoituu sukupolvensa lupaavimpia nuoria, jotka saavat vajaassa kahdessa viikossa rautaisannoksen Tom Krausen ja Eija Tolpon inspiroivaa ohjausta.
Lopputulos on aina yleisöystävällinen: konsertti täynnä ooppera-aarioista suosituimpia antaumuksella esitettyinä ja tuoreesti yhdisteltyinä.
Kajsa Dahlbäck on koloratuurisopraano, joka tekee huikeat kuviot tarkan puhtaasti ja tyylikkäästi fraseeraten. Äänessä on suloista lapsenomaisuutta. Gounod’n Julietten aaria ja Donizettin Lindan aaria antoivat varman, ammattimaisen vaikutelman. Dahlbäckin tulkinta huokui raikkautta ja iloa.
Egyptiläinen Ragaa Eldin lauloi varmasti ja tyylikkäästi kaksi aariaansa. Don Josen Kukkaisaariaan hän sai sekä rakastuneen miehen tuskaa että haaveilun suloisuutta. Ääni ei vain soinut kiinteänä vaan myös puhutteli.
Mefistofelen aaria oli basso Tapani Plathanille kova pala. Pitkä ja monipolvinen tarina ivailee ihmistä ja maapallon pienuutta, se tarjoaa pirulle kutkuttavaa ilmaistavaa. Plathan oli tehtävänsä tasalla, vaikkei ääni vielä ole kypsynyt täyteen muhevuuteensa.
Markus Nykäsen on herkkä ja joustava-ääninen tulkitsija, jonka elastinen tenori istui paremmin Faustin tervehdykseen kuin Munkkiniemen kreivien Romanssiin. Jälkimmäisestä jäi teennäinen olo, suomeakin äännettiin kuin tuikivierasta kieltä.
Hanna Rantalan yltiöpäinen tulkinta Gounod’n Koruaariasta pursusi elämää ja voimaa tarkkuuden kustannuksella. Äärimmäisen vaativa aaria tarvitsee vielä tarkennusta ennen ensi viikon kilpailua. Paminan aaria oli hallittu ja vaikuttavan tuskainen.
Egyptiläinen Fatma Said keskittyi musikaalisävelmiin, ensin Weilia, sitten Victor Herbertin I want to be a Prima Donna. Saidin laulussa on rentoa luontevuutta ja menoa, josta suomalaisetkin voisivat ottaa mallia. Ääni toimii letkeästi, ja varsinkin viimeisen laulun hupsuttelu hurmasi.
Mezzosopraano Ann-Maria Heino loisti varsinkin Richard Straussin aariassa, joka vaatii tarkkaa intonaatiota, vahvaa ääntä ja hurjaa heittäytymistä. Heino oli ilahduttava löytö.
Basso Matti Turunen esitteli tulkintansa ääripäät: hillityn Sarastron O Isis und Osiris -aarian sekä Mozartin Non piu andrain. Sarastron aaria kuului konsertin vaikuttavimpiin. Turunen malttoi pitää äänensä majesteetillisessa pianossa läpi laulun. Matalimpiinkin alaääniin hän sai vielä elävää vibratoa. Vähäeleinen ja tyylikäs esitys.
Non piu andraissa hän antoi tulkinnan räiskyä ehkä yli äyräiden, mutta hauskaa ainakin oli, ja tarina välittyi kuulijalle.
Matthias Veit oli yhtä suvereeni Mozartissa kuin Straussissa. Hän soitti kuin orkesteri, ja oli samalla myös lavahenkilö, toimi yhdessä solistien kanssa. Tämä toi syvyyttä kokonaisuuteen, josta varmasti kaikille jäi hyvä mieli.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
