06.07.2010 12:12
Lucia Aliberti, sopraano, ja Cyprien Katsaris, piano, konsertti Savonlinnasalissa 3.7. Lauluja sanoilla ja ilman. Bellini, Donizetti, Verdi ym.
Ensin hieraisee korviaan kerran, sitten toisen kerran.
Mitä ihmettä tämä on? Onko kuulossa vikaa?
Ainakaan tämä ei ole bel cantoa sanan varsinaisessa merkityksessä, siis kaunolaulua. Mitä on tapahtunut Lucia Alibertille, jota vielä vuosi sitten kutsuttiin bel canton kuningattareksi?
Ääni on keskirekisterissä parhaimmillaan vahva, mutta kolkko ja terävä. Matalissa äänissä siihen syntyy särö, joka ei kerro hyvää laulajattaren kunnosta.
Ylä-äänet syntyvät alkupuoliskolla vain ohentaen, ja niitä laulajatar venyttääkin ylipitkiksi. Kuuluisaa ylä-äänien luonnollista helkkyvyyttä ei näy eikä kuulu. Toki välillä ryöpsähtää ilmoille helpon oloisesti nopeita kuvioita.
Harvoin on konsertissa niin tuskallista olla. Tämän piti olla upea kokemus, mutta voi.
Mielessä on viime vuotinen Eglise Gutierrezin loistelias konsertti sekä Lucia di Lammermoorin esitykset ja myös Palermon oopperan Puritaanit, jossa kuultiin häikäisevää bel canto -sopraanoa, ylä-äänten loisteliasta helkkyvyyttä ja salamannopeaa ääniakrobatiaa. Mitään vastaavaa ei lauantaina Savonlinnasalissa koettu.
Tämä tyylilaji nojaa ennen kaikkea laulajattaren taituruuteen ja äänen luonnolliseen toimintaan. Sävelmät itsessään ovat heppoisia, iloisia rallatuksia, joita säestää yksinkertainen pianokomppi. Jos laulu mättää, ei käteen jää mitään.
Tulkinta on ulkokohtaista: ylisuuria hidastuksia, käsien nostelua. Aliberti toimii kuin diiva, vain tähteyteen tarvittava ääni uupuu, ainakin tällä hetkellä.
Toki Aliberti parantaa konsertin edetessä. Välillä äänessä välähtää luontaista muhkeutta ja jopa lämpöä, ja muutamat ylä-äänetkin lauletaan täydellä teholla. Alarekisterin ongelmat eivät katoa konsertin edetessä.
Ensimmäisen puoliskon lopulla alkaa myös intonaatio horjua.
Ehkäpä Alibertilla oli vain huono päivä, tai sitten hän masentui siitä, että väkeä ei ollut kuin muutama sata. Laulaminen on herkkä laji.
Pianisti Cyprien Katsaris on suvereeni tekniikkavirtuoosi, mutta sisältöä soitossa ei juuri ole. Oopperasävelmäimprovisaatioissa kuuluu Verdiä, Wagneria ja Tshaikovskia hurjien sävelryöppyjen sisällä.
Pianisti soittelee läpi useita pianokirjallisuuden perushittejä niiden sen enempää ketään koskettamatta, ja laulujen säestykset menivät ponnistelematta ja miettimättä, suvereenilla rutiinilla.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
