Norjan valloittava sopraano Mari Eriksmoe sai lisäpisteitä suomalaisyleisöltä: Marilla on Marimekko.
22.07.2010 21:10
Savonlinnan kansainvälisen oopperalaulukilpailun toinen päivä Savonlinnasalissa 22.7., eri laulajia.
Torstaina laulukilpailussa astui lavalle hyvä laulaja toisensa perään, ja tuomaristolle tuli mietittävää.
Lopulta jatkoon pääsi vain yksi ensimmäisen päivän laulajista, Etelä-Afrikan Pretty Yende. Muut finalistit löytyivät torstaina, ja moni hyvä jäi rannalle.
Finaalipaikassa oli varmasti kiinni päivän ensimmäinen laulaja, Romanian Laura Nicorescu. Hän on raikas ja tyylikäs sopraano, jonka henkevästi tulkittu Paminan aaria herätti suurta myötätuntoa. Kilpailun ainoa barokkiaaria, Philippe Rameaun La Folien aaria soi kirkkaana. Nicorescu herkutteli pitkillä pidätyksillä ja herkillä yksityiskohdilla. Hieno ja hallittu, tyylikäs esitys – mutta ei oopperan valtavirtaa, mikä ehkä vei finaalipaikan.
Kiinan Bingbing Wangin ääni oli kaksiosainen: muutamat ylä-äänet soivat erittäin kovaa ja yksisävyisinä, alempana on äänessä jo sävyjä ja eloa.
Norjan Mari Eriksmoelle toi kilpailunumero 13 onnea: hän on Pohjoismaiden ainoa finalisti. Eriksmoen sopraano soi alhaalta ylös yhtenäisesti ja hallitusti, siinä on väriä ja sävyjä, se taipuu nopeisiin kuvioihin, kurittomaan hassutteluun, kuten Straussin aariassa.
Eriksmoe keimaili ennen kaikkea äänellä, leikitteli taitavasti ja antautuen, ja sai kuulijat hymyilemään. Ääni ei ole valtaisa, mutta siinä on kiinteä ydin ja paljon yläsäveliä. Se kantaa ja valloittaa.
Liettuan Igor Bakanin bassobaritonin korkeat äänet ovat täyttä rautaa ja voimaa. Leporellon Luetteloaaria soi hauskana ja mehevänä, Dvorakin aariassa oli kaunista pitkää linjaa ja hurjaa voimaa. Matalimmat äänet soivat hyvin, puhtaus on nautittava, ja Bakan pääsi finaaliin.
Sympaattinen Alexey Sayapin omaa melko terävän, korkean tenoriäänen, joka nyt soi melko monotonisesti, vibratossa oli jotain hermostuttavaa. Tosin Mozartin aariassa oopperassa Din Giovannissa oli herkkiäkin sävyjä, mutta jotain tästä puuttui.
Korean Simon Lim otti riskin: lauloi sen kaikkein tunnetuimman bassoaaria, Sarastron aaria Taikahuilusta. Laulussa on rauhaa ja majesteettisuutta, ja kaikkien matalimmatkin äänet kuuluivat pianon yli. Ylä-äänet soivat kauniina, ja Bizet’n aaria toi esille myös intohimoisemman puolen. Hieno ääni ja monipuolinen tulkinta – finaaliin.
Turkin Umut Tingürin bassoa häiritsi outo karheus, eikä ääni ottanut kantaakseen. Tulkinta jäi ulkokohtaiseksi. Sen sijaan Kazakstanin Azamat Zheltyrgusov, baritoni, lauloi tyylikästä pitkää linjaa ja esitti sävykästä tulkintaa. Mirjam Helin -kilpailun miesten sarjan nelonen ei yltänyt finaaliin.
Yhdysvaltalainen Michele Angelini vakuutti jo ensimmäisillä äänillään: kerrassaan hieno laulaja. Kas vain: tenorilaulu onkin valtavan helppoa, ääni pulppuaa kuin itsestään, se kuvioi kevyesti vauhtia kaihtamatta, luo herkkiä linjoja, katoaa välillä ja paisuu jälleen, yltääkin kuinka korkealla hyvänsä. Vaivatonta, sävykästä, mukaansa tempaavaa.
Toki Angelinin ansioluettelokin on jo melkoinen, mies on laulanut jo Metropolitan-oopperassa. Tämän bel canto -taiturin Donizettia ja Rossinia on hauska asettua kuuntelemaan finaalissa. Luvassa lisää kultasävyistä sävelryöppyä.
Kilpailun viimeinen, venäläinen sopraano Elena Guseva on dramaattinen äänitykki, joka jo 24-vuotiaana tuntuu melko valmiilta laulajalta. Tummasävyinen sopraanolaulu täytti Savonlinnasalin, ja tuomaristo päätti ottaa Gusevan finaaliin. Gusevalle tuntuu laulu olevan kovin helppoa ja luontevaa.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
