06.07.2010 19:44
Kristin Lewis, sopraano, Massimiliano Murrali, piano. Vuoden taiteilija -konsertti Savonlinnan oopperajuhlilla, Savonlinnasali. Eri säveltäjiä.
Vuoden taiteilijoita ei päästetä Savonlinnassa helpolla: pistetään laulamaan uutuusensi-ilta ja Vuoden taiteilija -konsertti muutaman päivän väliajoin. Tosin, kuten tämän vuoden taiteilija Kristin Lewis konsertissaan totesi: laulajan uraan kuuluvat jatkuvat haasteet.
Lied-konsertti vaatii eri taitoja kuin ooppera. Lied on hienosyisten nyanssien, pienten tunneailahdusten ja sisäisten liikkeiden taidetta..
Lewis otti tämän haasteen kunnialla vastaan, ja näytti yleisölle varsinkin konsertin toisella puoliskolla, että hänessä on myös herkempi puoli, ettei hän ole vain Aida tai Tosca. Alkupuolella olivat herkimmät sävyt vielä vain nuuskittavasti, ja oikein herkäksi hän uskalsi heittäytyä vasta ylimääräisessä, Gershwinin Summertimessa.
Jo kahtena kesänä on Olavinlinnassa kuultu, että Kristin Lewisin ääni on väkivahva ja että voimaa riittää myös ylärekisteriin. Savonlinnasali tuntui liian pieneltä, kun Lewis antoi suurimman oopperaäänensä kajahtaa Beethovenin laulussa Ah! Perfido.
Laulussa vuorottelee hyljätyn naisen kaksi mielentilaa: synkkä viha hylkääjää kohtaan sekä herkkä säälinanominen. Lewis ei tässä laulussa vielä saanut kaikkien herkintä rekisteriään käyttöön, mutta antoi hurjan laulullisen vihansa riehua. Alarekisteri soi lähes pelottavan vankkana.
Kristinillä on voimaa, taitoa ja ilmaisutahtoa, nyt tarvittaisiin vain hieman suitsien tiukennusta, kontrollia ja uskallusta pieneen ja herkkään. Herkät sävyt ovat olemassa, mutta niitä ei käytetty tarpeeksi
Verdin Stornello tarjosi tilaa huumorille ja kepeydelle, ja Strussin hitit Allerseelen ja Zueignung suurelle tunteelle. Ehkä nämäkin laulut vaativat vielä lisää kypsyyttä ja kokemusta, elämänymmärrystä, jotta niiden tulkinta pysähdyttäisi todella.
Jälkipuoliskon englanninkielinen osuus esittele myös vähemmän tunnettua musiikkia, kuten Burleigh’n kolme laulua Hopen runoihin. Ne, samoin kuin André Pervinin I Want Magic oopperasta Viettelysten vaunu, eivät ole äänellisesti eivätkä tulkinnallisesti helppoja, mutta näissä Lewis liikkui kuin kotonaan.
Suurin lataus on lopun kolmessa negrospirituaalissa, jotka viimeistään myös lämmittävät yleisön.
Massimiliano Murrali tarjosi taidokasta, hienopiirteistä ja antautunutta lied-pianismia. Hän tuki elävästi laulajatarta, ja yhteinen ajatus löytyi useaan lauluun. Murralilla on selkeä, herkkätuntoinen näkemys moneen lauluun sekä erehtymätön tyylitaju.
Kristin Lewis on nuori laulaja, jolla on vielä aikaa kehittyä suureksi tulkitsijaksi. Toivottavasta näyttävästi alkanut oopperaura ei vie liian nopeasti liian pitkälle ja toivottavasti laulajatar malttaa jättää aikaa myös herkemmän ja notkeamman laulajaminän kehittämiselle.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
