09.10.2009 13:49
Bedardi-Milazzo-Mantero-Targuino-Polose-Trevisian-Ambrosini: Ken Parker. Veren puna ja Sotilaiden tarinat. Suomennos: Renne Nikupaavola. Nid. 208 s. Egmont Kustannus 2008.
Ken Parker -kronikassa on vuorossa kaksi aiemmin suomentamatonta tarinaa. Ainakaan huonommuutta ne eivät ole jääneet suomentamatta. Hyvin erilaiset tarinat laajentavat kuvaa niin moni-ilmeisestä Ken Parkerista kuin sarjan tekijöistä.
Veren puna vie Ken Parkerin Arkansas-joella kulkevaan rahtilaivaan, jossa valeasuihin pukeutuneet sotilaat kuljettavat kätkettyjä aseita. Hänet otetaan mukaan matkustajaksi, ettei kuljetukseen kiinnitettäisi huomiota. Tarkkasilmäinen Parker huomaa kuitenkin jotain olevan vialla, mutta kirjoja lukeva metsästäjä herättää myös päällystön epäilyt.
Sergio Tarquinion piirrostyyli on yksityiskohtaista, mutta hiukan oudoksuttava sarjan tyyliin. Giancarlo Bedardin ideoima, yllätyksellinen, jäntevä ja vauhdikas tarina kantaa kuitenkin komeasti.
Sotilaiden tarinat yhdistää jälleen hienosti Ken Parkerin intohimon kirjallisuuteen. Neljä episodia näet perustuvat kirjailijan ja lehtimiehen, Meksikon sisällissodassa jäljettömiin kadonneen Ambrose Biercen neljään kertomukseen.
Parker tapaa metsästysretkellä yhteenoton jälkeen Biercen, joka kertoo leirinuotiolla neljä tarinaa. Niissä yhdistyvät upeasti kirjallisuus ja sarjakuva. Bedardin kerronta- ja Giorgio Trevisanin puupiirrosmainen piirrostekniikka yhdistyvät hienoimmillaan kertomuksessa Tapaus Owl Creekin sillalla.
Se on esimerkki siitä, mitä sarjakuvataide on upeimmillaan.
Ari Tiippana
