Mika Juusela muuntuu näytelmän mittaan muun muassa Huuhkalinnan laiskasta Aaleppi-rengistä koomiseksi gangsterihahmoksi Henry Williamsiksi. Williamsin aisaparina kieroilee Mary Morton, jota näyttelee Vilja Pisara. Rantasalmen Kolkontaipaleella nähtävä Huuhkalinnan kaviomarssi on kepeää kesäteatteria ilman sen syvällisempää sanomaa.
06.07.2009 13:47 | Päivitetty 06.07.2009 13:50
Laboratorioteatteri Fennica: Huuhkalinnan kaviomarssi, ensi-ilta 5.7. Kolkontaipaleen entisellä koululla. Ohjaus Mika Vuorentie, dramatisointi Tarja Saikkonen. Rooleissa: Ari Kohonen, Tiina Kaila, Mika Juusela, Vilja Pisara, Tanja Muikku, Seppo Mettänen, Riina Hälvä, Veera Hälvä, Ella Leskinen ja Johanna Kupiainen.
Laboratorioteatteri Fennica on mielenkiintoinen ilmiö. Pieni mutta kunnianhimoinen ammattiteatteriryhmä toimii syrjässä kulttuurikeskuksista Rantasalmen perukoilla Kolkontaipaleen entisellä koululla, tuottaa omia esityksiä, kouluttaa ja ohjaa harrastajanäyttelijöitä ja tutkii teatterin syvintä olemusta laboratorion tavoin.
Siksi olikin kiinnostavaa lähteä katsomaan, millaista kesäteatteria tällaisista lähtökohdista tuotetaan.
Tarja Saikkosen dramatisointi pohjautuu legendaarisen kirjailija Aarne Haapakosken (1904–1961) Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuista kertoviin tarinoihin. Hahmot ja seikkailut ovat vanhemmalle polvelle tuttuja radiokuunnelmista, monille myös kirjoista ja elokuvista.
Näytelmäversiossa Pekka Lipponen (Ari Kohonen) tulee Yhdysvalloista Suomeen kuolleen Theodor-sedän perintöä jakamaan. Samalla asialla ovat vainajan kiero kasvattipoika Henry Williams (Mika Juusela) ja hänen rikoskumppaninsa Mary Morton (Vilja Pisara).
Theodor-setä on jättänyt perintönsä arvoituksellisesti vanhaan lompakkoon kätketyn vihjeen taakse, ja testamenttivihjettä selvittämään tarvitaan lopulta salapoliisi Kalle-Kustaa Korkkiakin.
Juoni on yksinkertainen, samoin henkilöhahmot ja heidän väliset suhteensa. Tarina ei tarjoa sen syvällisempiä tunne-elämyksiä tai pohdittavaa. Huuhkalinnan kaviomarssi on kevyttä kesäviihdettä.
Toteutuksesta ja Mika Vuorentien ohjauksesta voi jakaa kehuja. Esityksessä on hyvä farssin rytmi, ja kohtauksesta toiseen liu’utaan sujuvasti. Tarpeistoa hyödynnetään kekseliäästi ja huumoria luodaan myös tekstin ulkopuolelta hassujen kommelluksien kautta. Juuselan ja Seppo Mettäsen roolivaihdokset on toteutettu hauskan näkyvästi.
Näyttelijöistä Mika Juusela nousee esille monien rooliensa ja intensiivisen otteensa ansiosta. Hän tempaisee katsojat mukaansa vahvalla läsnäolollaan ja eläytymisellään muun muassa koomisena gangsterihahmona Henry Williamsina ja tyhjäntoimittaja Aaleppina.
Juuselan vahvaa tekemistä tukevat Vilja Pisara viekoittelevana mutta umpikierona rikoskumppanina sekä Seppo Mettänen homssuisena haudankaivajana. Tiina Kaila on noheva Molly, ja Tanja Muikku sähäkkä Liisa. Piccoloina ja gogo-tyttöinä esiintyvät nuoret Riina Hälvä, Veera Hälvä ja Ella Leskinen ovat näytelmän tärkeitä osasia ja täyttävät tehtävänsä iloisesti. Heidän kanssaan tehtävissä vuorottelee tulevissa esityksissä myös Johanna Kupiainen.
Ari Kohonen suoriutuu humalaisen ja rehvakkaan Pekka Lipposen roolista luontevasti ja väkevästi. Tässä produktiossa Lipponen vaikuttaa kunnon retkulta, jota kiinnostavat lähinnä viina, helppo raha, ”ahväärit” ja naiset. Häikäilemättömyytensä ansiosta hän lopulta lähtee Huuhkalinnasta timantit taskussaan, ja siinä tilanteessa nähdään häivähdys sitä ovelaa sankari-Lipposta, jota niin kovasti ihaillaan.
Mutta entäpä se tarinan todellinen sankari, salapoliisi ja herrasmies Kalle-Kustaa Korkki? Hän on... Hänestä voisi sanoa... Ei sittenkään... Sanottakoon vain, että ohjaajan ratkaisu toimii hyvin, yllättää ja naurattaa.
Marja-Liisa Karjalainen
