27.07.2010 17:08
Savonlinnan 1. kansainvälisen oopperakilpailun finaali Olavinlinnassa 25.7. Pretty Yende, sopraano, Mari Eriksmoen sopraano, Igor Bakan, bassobaritoni, Simon Lim, basso, Michele Angelini, tenori, Elena Guseva sopraano. Savonlinnan oopperajuhlaorkesteri, joht. Srboljud Dinic.
Uuden kilpailun finaali on historiallinen: aina, kun kilpailusta puhutaan, muistetaan ensimmäinen voittaja. Jännittävää on sekin, ettei kukaan tiedä, millainen orkesterifinaalin taso on tai kuinka kilpailu kulkee, miten toimii jury.
Finaalin ensimmäinen kierros väritti ennakkoasetelmat uudelleen, ja kaikki keikahti jälleen toisella kierroksella.
Ykköserän suvereeni Pretty Yende ei ollut ensimmäisessä finaalilaulussaan yhtä täydellinen kuin Savonlinnasalissa, Mari Eriksmoenin ääni kävi Olavinlinnassa melko pieneksi, liettualaisbaritoni Bakanista ei taakse kuulunut oikein mitään, ainakaan Mozartin juoruaariassa.
Sen sijaan venäläissopraano Elena Gusevan suuri tumma ääni pääsi Linnanpihalla oikeuksiinsa, sen sävyt ja syvyys erottuivat. Korealaisbasso Simon Lim paransi sitten alkuerien, mutta ääntä vaivasi outo särö.
Ainoa, joka jatkoi finaalin alussakin samaa kovaa tasoa kuin alkukilpailuissa, oli amerikkalaistenori Michele Angelini. Hän onnistui jokaisessa aariassaan, luonnollinen, ylä-äänirikas ääni toimi kuin unelma.
Varsinkin Rykmentin tyttären Tonion legendaarinen aaria vakuutti: joukko kuuluisia korkeita C-ääniä lähti kuin tuosta vain, ponnistamatta.
Angelinin laulu on vaivatonta ja varmaa, korkeita ääniä ei tarvitse pinnistää eikä puskea. Ne vain tulevat.
Angelinin fakki tarjoaa laulettavaksi korkeita ja kepeitä taiturikappaleita, joissa kiivetään hyvin korkealle, mutta jotka eivät herätä suuria tunteita. Sen sijaan Elena Gusevan pehmeänvahva sopraano sopii traagisille, suomalaisia koskettaville suurille linjoille, ja niinpä yleisö rakastui Gusevaan.
Pretty Yenden toinen aaria palautti uskon eteläafrikkalaisen loistokkuuteen. Rossinin hurjat juoksutukset kumpusivat valtavalla voimalla ja intensiivisyydellä.
Yendessä yhdistyvät kuviotaiturointi ja helpot korkeat äänet ja tumma, vahva dramaattinen linja matalammalla. Lopputuloksena on ilmiömäinen kokonaisuus, laulajatar, jonka tie vie varmasti korkealla.
Simon Lim, basso Koreasta, lauloi vahvasti ja varmasti, äänessä oli syvyyttä ja sävyä, vaan ei riittävästi. Mari Eriksmoen on pikkutarkka, taitava pitsintekijä, kaikki toimii, mutta isolle lavalle vielä liian pienesti. Igor Bakanille ei Mozart istu ollenkaan, onneksi toinen valinta tihkui slaavilaista surua ja istui Bakanin baritonille.
Kun tuomaristo vetäytyi miettimään päätöstä, veikkasi moni yleisössä Yenden ja Angelinin puolesta, joitain miellytti Guseva eniten.
Päätöksen teko venyi, ja lopulta syntyi oikeudenmukainen, mutta kilpailun kannalta lässähdyttävä nahkapäätös: kaksi voittajaa, Yende ja Angelini, ensimmäisenkin kierroksen parhaat.
Kolmantena tietenkin Guseva.
Finaalin pohjanoteeraus oli kapellimestari Srboljud Dinic, joka oli vähällä sabotoida laulajien suoritusta. Johtaminen on velttoa, reaktiot jäljessä. Tahmea kapellimestari harmitti sitäkin enemmän, kun yleisön joukossa oleili armoitettu Alfredo Holde-Carrido, joka olisi hoitanut homman niin, ettei laulajien tarvitse passailla.
Eikä Suomesta, kapellimestareiden vientimaasta, olisi löytynyt johtajaa? Toivottavasti seuraavissa kilpailuissa oopperajuhlaorkesteri ja finalistit saavat arvoisensa johtajan.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
