Ohjaaja Henry Akina oli tyytyväinen ensimmäisen pukuharjoituksen jälkeen. – Nyt pitää nähdä kaikki se, mikä vaatii tarkistusta ja korjausta. Tämä on kihelmöivä jakso, ensi perjantaina on kaikki kunnossa, lupaa Akina.
29.06.2009 19:22
leijailee mustia terälehtiä kohti Olavinlinnan lavaa.
– Miksi mustia? Ei näytä hyvältä. Kokeillaan punaisia.
Lavastesuunnittelija Dean Shibuya katsoo kohti Olavinlinnan lavaa. Punaiset palaset leijuvat nyt hiljaa.
– Nyt on hyvä. Entä valo? Kokeillaanko alavaloa?
Kello on jo pitkälti yli kaksi iltapäivällä. Takana on Savonlinnan oopperajuhlien tämän vuoden uutuuden Giacamo Puccinen Madama Butterflyn ensimmäinen pukuharjoitus Olavinlinnassa.
– Viikko aikaa ensi-iltaan, viisi harjoitusta. Tässä vaiheessa kaikkien kuuluu panikoitua ja jankuttaa yksityiskohdista. Oikeasti asiat sujuvat nyt juuri niinkuin tässä vaiheessa pitääkin, sanoo ohjaaja Henry Akina.
– Me olemme suunnitelleet tätä teosta yhdessä jo vuoden. Nyt kaikki alkaa realisoitua. Olemme aivan lähellä sitä, mitä on ajateltu, sanoo pukusuunnittelija Anna Mamba.
Kolmikko Akina, Shibuya ja Mamba kävi vuosi sitten tutustumassa linnaan. Silloin alkoi muotoutua yhteinen näkemys. Kaikki kolme ovat aasialais-amerikkalaisia ja vaikuttavat Havaijilla, mikä tuo uuden näkökulman teokseen.
– Ratkaiseva ongelma oli, kuinka saada intiimi ooppera näyttäväksi näin suuressa tilassa niin, että tarinan hienovaraisuus ei kärsi. Piti olla toisaalta keskuspaikka, Butterflyn pieni koti, ja sen rinnalla tila, johon lisäsimme liikettä, kertoo Henry Akina.
Oopperaa on harjoiteltu Savonlinnassa kesäkuun alusta saakka. Kapellimestari Stefan Soltesz on ollut paikalla osan ajasta. Hän on käynyt välillä johtamassa Wagner-produktioita Keski-Euroopassa.
– Puccini on säveltänyt tämän ovelasti: jokaisessa jaksossa on aina yksi vaikuttava, suuri aaria. Tarvitaan koko esitys ja kaikki se musiikki, jotta nämä upeat huippukohdat loistaisivat täydesti. Jokainen sävel on tärkeä, miettii Akina.
Anna Mamba ei voi katsoa harjoituksia silmien kostumatta.
– Tämä ooppera murtaa sydämen. Butterflyn aaria, jossa hän laulaa uskollisesta rakkaudestaan, itkettää. Entä lopun aaria lapselle, jossa Butterfly laulaa pojalle juuri ennen itsemurhaa. Se on vahvan naisen tunnustus, hänellä ei ole vaihtoehtoja.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
