23.07.2009 10:12 | Päivitetty 23.07.2009 11:19
Savonlinnan Musiikkiakatemian kamarimusiikkikonsertti Melartin-salissa 19.7. 2009. Kamarimusiikkikurssin opettajat: Mark Gothoni, Timothy Summers, Emile Cantor ja Laurentiu Sbarcea, kamarimusiikkikurssin oppilaita. Haydn, Mendelssohn, Schubert, Mozart.
Savonlinnan Musiikkiakatemian kamarimusiikkikurssin loppukonsertit ovat tänä vuonna tiiviinä pakettina kolmena peräkkäisenä iltana.
Ensimmäinen ilta osoitti, että akatemian opetustapa toimii: opettajien ja oppilaiden yhteissoitto tuotti hämmästyttävän valmiita ja nautittavia esityksiä vajaan viikon harjoituksen jälkeen. Oppilaiden korkea taso on myös ilmeinen ja yhteishenki hyvä. Kamarimusiikin vetovoima tehoaa edelleen nuoriin soittajiin, ei vähiten opettajien innostavan esimerkin ansiosta.
Konsertissa kuultiin kolme jousikvartettoa sävellyslajin kulta-ajalta 1700-luvun loppupuoliskolta 1800-luvun puoleenväliin, klassisesta romantiikkaan, sekä Mozartin jousikvintetto C-duuri, pitkä mutta ei pitkästyttävä ohjelma.
Kokonaisuus oli monipuolinen ja hyvin koottu ja toi havainnollisesti esille jousikvartettisävellyksen historiallista kehitystä. Haydn oli sävellyslajin pioneeri ja kehittäjä, Mozart taas jousikvintettojen mestari, Schubert loi uutta romanttista sävelkieltä klassismin pohjalta ja Mendelssohn oli kuohuvan täysiverinen romantikko.
Haydn eli pitkän ja musiikin kehityksen kannalta erittäin merkityksellisen elämän ja kuoli samana vuonna kuin romantiikan ajan sunnuntailapsi Mendelssohn syntyi, 1809. Konsertin ensimmäisellä puoliskolla kuultiin heidän kvartettojaan. Molemmat olivat vielä hilpeässä D-duurissa, joten vertailu oli mielenkiintoista.
Joseph Haydnin kvartetto op. 64 no 5 (Kiuru) oli Mark Gothonin ohjaama, hän soitti itse kakkosviulua, ykkösviulussa taituroi loistava Shih-Han Hung, altossa Katja Inkala ja sellossa nuori lahjakkuus Jonathan Roozeman.
Haydnilla ykkösviulu johtaa kaikkea, sello on tukeva sointipohja ja ainakin tässä kvartetossa kakkosviulu ja altto soittavat paljon yhdessä, polyfonisissa jaksoissa kaikki ovat tasavertaisia vuorollaan. Esitys oli kauttaaltaan ilmavan henkevä ja hienostunut, todellista soinnin iloa. Ikiliikkujamaisen nopea virtuoosinen finaali kesti hurjan tempon. Ihastuttavaa musiikkia hyvin esitettynä.
Fwlix Mendelssohn-Bartholdyn kvartetto op. 44 no 1 esittäjinään Jia-Shiuan Juo, 1. viulu, Timothy Summers, 2. viulu, Suzan Abrado, alttoviulu ja Jonathan Roozeman sukelsi suoraan romantiikan syövereihin riutuakseen myöhemmin pakahduttavassa sentimentossa ja päätyi lopulta raivokkaan energiseen finaaliin.
Tässä sävellyksessä sellistikin pääsee näyttämään taitojaan muiden mukana tasavertaisemmin. Jonathan Roozeman osoittautui täysiveriseksi muusikoksi, ikä ei soitossa kuulunut. Jia-Shuan Juo oli vähän varovainen alussa, mutta lämpeni esityksen myötä, Suzan Abrado oli hyvä omassa osuudessaan. Varsin loistelias esitys kaikenkaikkiaan ja nuorekkaan intomielinen.
Väliajan jälkeen kuulluissa Schubertissa ja Mozartissa on jotain yhteistä: lyhyt mutta äärimmäisen tuottelias elämä, musiikissa jonkinlaista salaperäistä viattomuutta ja surunsekaista iloa, kuin kyyneliä hymyn takana tai päinvastoin, lapsenomaista remuamista ja menestystä vasta kuoleman jälkeen, valitettavasti.
Franz Schubertin kvartetto Es op. 125 no 1 sai esittäjikseen tuplamiehityksen opettajia samoin kuin W. A. Mozartin kvintetto C KV 515, Emile Cantor soitti sairastuneen alttoviulisti Laura Jepsenin tilalla. Schubertin kvartetossa soittivat hänen lisäkseen Jia-Shuon Juo ja Louise Svane Thomsen, viulu sekä opettaja Laurentiu Sbarcea, sello, Mozartin kvintetossa Ida Balslev ja Timothy Summers, viulu, Estelle Spohr, ykkösaltto ja Marion Matthes , sello.
Schubertin kvartetto on poikkeuksellisen valoisa ja lempeän klassinen, ei paljonkaan molliesiintymiä vaan iloista, rahvaanomaistakin menoa. Esityksessä korostuivat myös seesteiset elementit, ei paljon romantiikan pauhua vaan tasapainoa.
Mozartin jousikvintetto C-duurissa poikkeaa hetikohta molliin ja pyörii salaperäisesti mollin ja duurin väliä. Ensimmäisen osan kehittelyssä sattui ykkösviulun virityksen pettäminen, joka keskeytti esityksen hetkeksi, mutta ei aiheuttanut mitään katastrofia, esitys jatkui intensiivisenä ja vangitsevana.
Mozartin kohdalla aika menettää merkityksensä ja sävellys voisi jatkua loputtomiin väsyttämättä. Musiikin toistot eivät vaivaa vaan toimivat maagisena elementtinä, Mozartilla ei ole yhtään turhaa säveltä, ei mitään liikaa. Hiukan varovaisen alun jälkeen esitys eteni viehkeästi eikä toivonut esityksen loppuvan.
Kohta viisi vuotta täyttävä konserttiseurani näytti hyvin onnelliselta Mozartin jälkeen ja antoi esitykselle neljä peukunnostoa, muut saivat kolme. Hän oli hyvin tyytyväinen konserttiin, niin myös minä ja muut kuulijat. Kamarimusiikki tekee hyvää hyvin soitettuna. Onneksi olkoon musiikkiakatemialle!
Liisa Rousti
