20.07.2009 18:43
Kamarimusiikin helmiä -konsertti Savonlinnan Tuomiokirkossa 17.7. Orpheus-kvartetti: Mark Gothoni, Timothy Summers, Emile Cantor, Laurentiu Sbarcea sekä Ralf Gothoni, piano. Beethoven, Shostakovitsh.
Orpheus-kvartetin ja Ralf Gothonin konsertti on kuin raikasta, virkistävää vettä kesken kaiken laulun. Koko konsertti säteili vilpitöntä musiikin rakkautta ja löytöretkeilijän iloa aina vain uuden löytämisestä tutuistakin teoksista. Orpheus-jousikvartetti ei makeile eikä tyydy kliseisiin, vaan sen ote on ennakkoluuloton ja rehellinen.
Molemmat teokset esitettiin kuin ensi kertaa, hurjalla innolla ja antaumuksella, suurella sielulla. Shostakovitshin kvintetto kasvoi suureksi elämykseksi, josta yleisö tuntui puhuvan vielä kotimatkalla, kirkkopuiston läpi kiiruhtaessaan. Venäläisneron mustanpuhuvat, vahvat ja sarkastiset sävelet puhuttelevat suomalaista, varsinkin kun asialla ovat Orpheus-kvartetin ja Ralf Gothonin kaltaiset taiturin.
Beethovenin Harppu-kvarteton ensimmäinen osa soi lempeänä, jousten harppumaiset pizzicatot loivat monikerroksista kudosta, kuin hienoa pitsiä ikkunalasin eteen. Toinen osa maalasi hellin vedoin suuria maisemia.
Viimeistään vikkelä presto vakuutti: tässä on paitsi musiikillisesti luova ja tasavahva yhtye myös joukko pitelemättömiä virtuooseja, joilta nopeinkin juoksutus syöksyy hengästyttävällä nopeudella täysin yhtäaikaisesti ja samalla tavalla ajatellen.
Kvartetin soittajat ovat ehdottoman tasavertaisia. Mark Gothonin on helppo rakentaa melodioita elävälle ja sykkivälle pohjalle, jonka muut kolme luovat. Sellisti Laurentiu Sbarcean ote on lämmin ja varma, hän lataa jokaiseen vetoon osan sydäntään. Emile Cantor antaa alttoviulunsa laulaa tummissa sooloissa. Timothy Summers luo vahvasti soittaessaan, hän on mainio pari Gothonille, lämmin, samalla päättäväinen.
Viimeinen, variaatio-osa antoi kullekin tilaa ja aikaa esittäytyä. Se leikitteli rytmeillä, ajatuksilla ja tunteilla.
Ralf Gothoni toi kvartetin sointiin oman pehmeäsävyisen, nopeasti reagoivan pianisminsa. Sointi täydentyi, ja koko Shostakovitshin riipaisevan kvinteton esitys oli kuin lumottu.
Aika katosi, jäi vain suurta inhimillisyyttä ja kauneutta. Kvintetto kuuluu ihmiskunnan suuriin aarteisiin, ja perjantain esitys antoi teokselle arvoisensa tulkinnan. Valtavien tuskanhuutojen, ivallisten hekotusten ja alistuneiden yksinpuheluiden jälkeen Shostakovitsh löytää kuitenkin toivon kipinän, hiljaisen ja surumielisen, mutta kuitenkin positiivisen.
Savonlinnan musiikkiakatemia tarjoaa savonlinnalaisille maailmanluokan kamarimusiikkia vuodesta toiseen. Se on suuri asia pienessä kaupungissa.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
