Leevi & The Leavings studiossa ennen kuin Gösta Sundqvistin parrankasvu riistäytyi käsistä.
06.11.2008 11:00 | Päivitetty 07.11.2008 16:59
Leevi & The Leavings:
Matkamuistoja (5 cd + dvd)
* * * * *
Viisi tähteä tulevat tässä tapauksessa ennemminkin musiikista kuin kokoelmasta. Siinäkään ei ole muuta vikaa kuin se, että Leavingsin parhaita on aiemmin ehditty kokoelmisoida niin monelle tuplalle, että suurin osa biiseistä on Leavings-diggareilla jo hanskassa.
Spesiaalit jäävätkin kahteen julkaistuun ja yhteen julkaisemattomaan singleprojektiin 70-luvun lopusta. Mukana ovat niin Rife Paanasen soolosingle kuin Gösta Sundqvistin tuottaman tyttöbändi The Crinolettesin Spector-pastissitkin.
Julkaisematta jäi aikanaan Suurkaupungin kansa-nimellä tehty, kosketinsoittaja Jari Malisen sooloprojekti ja ihan syystä. Nyt se on tämän kokoelman ykköslevyn lopussa. Mihin unohtuivat The Silver-yhtyeen anarkistiset metelibiisit?
Marinoista huolimatta on kuitenkin pakko antautua faktojen edessä. Näillä viidellä levyllä on niin suuri osa viime vuosikymmenten parasta kotimaista pop-musiikkia, että sen on tajunnut vasta Sundqvistin kuoleman jälkeen.
Parhaat lauluntekijät osaavat luoda unohtumattomia sävelmiä, mutta myös kiteyttää teksteihinsä jotakin sellaista oleellista, että se sekä jää mieleen että herättää ajatuksia.
Gösta Sundqvist oli mestari rakentamaan sekä sävellykset että sanoitukset. Biisien soinnutuksista, sovituksista ja tuotannosta voi vaivatta bongailla monenlaisia sitaatteja, viittauksia ja suoranaisia nokkelia varkauksiakin.
Lyriikoissa on usein hyvinkin koskettava, traaginenkin perusvire, joka löytyy vasta sitten kun malttaa siirtyä nokkeluuksista ja kertosäkeiden hokemista pitemmälle säkeistöihin.
Gösta Sundqvist oli suuri suomalainen kertoja. Hän on samalla viivalla suomalaisen kansanluonteen kiteyttäjänä kuin Väinö Linna, Veikko Huovinen ja Heikki Turunen kirjallisuuden puolella.
Siksi suomalaiset rakastavat ja tulevat rakastamaan Leevi & The Leavingsia. Meillä kaikilla on unelmia ja toimistohommia, avio-ongelmia, kaipuuta lapsuuden maisemiin, huolta huomisesta, remonttiprojekteja, outoja nimiä lapsilleen antavia tuttuja ja niin edelleen.
Gösta Sundqvist oli ulkopuolinen tarkkailija, mutta miten tarkkanäköinen ja -korvainen hän olikaan. Hänen tuotantonsa muodostaa musiikillisen Maamme-kirjan vailla vertaa.
Tässä hommassa hän oli parempi kuin Juice Leskinen, Ismo Alanko ja Hector yhteensä.
Boksin kasaaminen on loistavaa työtä. Sundqvistia, Leavingsia ja yksittäisiä biisejä on kommentoimassa iso joukko suomalaisen rockin kermaa.
Kuudennen, dvd-levyn videokimara on hellyttävän amatöörimäistä mutta sittenkin niin mietittyä työtä. Sama pätee koko Leevi & The Leavingsiin. Kaikki kuulostaa simppeliltä ja helpolta, mutta eipä taida äkkiä löytyä sitä lauluntekijää, joka tämänveroisen urakan tekee perässä.
Anssi Mehtälä
