Balettiuutuus Kahden joutsenen kallio tarjoaa karjalaisuutta myyttisesti ja värikkästi paketoituna. Kuvassa pääpari Olga Shemjakina ja Konstantin Juganov.
Väriä ja vauhtia mielikuvitus-Karjalasta
10.08.2008 16:53
Aleksander Beloborodov: Kahden joutsenen kallio. Koreografia ja libretto: Irina Zototskina. Musiikin johto: Marius Stravinsky. Lavastus ja puvut: Alla Valsenko, valot: Jari Granlund. Rooleissa: Olga Shemjakina, Konstantin Juganov, Pavel Mehteleva, Hannu Hyttinen, Oksana Smirnova, Tatjana Toikka, Olga Safronova, Tatjana Populova. Kantele-ryhmä, Karjalan tasavallan sinfoniaorkesteri. Kantaesitys Olavinlinnassa 9.8.
Kahden joutsenen kallio on värikäs, mielikuvituksellinen ja tunteikas pienoisbaletti, jossa käytetään sumeilematta karjalaisen kulttuurin piirteitä. Suomalaisista ei olisi näin railakkaaseen perinteen viljelyyn: värit ovat kirkkaita, tanssit vauhdikkaita, kalliomaalauksesta ja kansallispuvuista tuttuja kuvioita käytetään raivokkaasti. On noitarumpuja, aurinkoa, tuulta, joutsenia, metsästysriittejä.
Shamanismi ja muinaissuomalaiset symbolit ja tarinat yhdistetään romanttiseen kertomukseen ja veljessota-teemaan. Kun vielä klassinen baletti ja venäläinen kansantanssikoulu yhdistetään, on lopputulos hämmentävä.
Tämä näkyi myös suomalaisyleisön reaktioissa lauantai-iltana. Yleisö ei tiennyt, kuinka suhtautua uutuusteokseen, joten suosionosoitukset olivat melko vaimeat.
Irina Zototskinan libretto pohjautuu neuvostoajan karjalaisromaanille. Teoksen musiikin alkuperäismuoto sävellettiin jo 20 vuotta sitten, ja Aleksander Beloborodov on täydentänyt orkesterisarjan viime vuonna pienoisbaletiksi.
Beloborodovin musiikillinen kieli tuntuu tutulta: mieleen tulee yhtä hyvin hieman laimennettu Stravinski tai Bartok, herkissä kohdissa on joonaskokkosmaista autuutta, välillä käydään nuoren Shostakovitshin maisemissa. Karjalaista kansanmusiikkia tai viitteitä siihen ei kuulu.
Musiikki on harmonisesti selkeää ja selvärytmistä. Unkarilaistyyppinen viisi kahdeksasosa -tahtilaji nousee esille toistuvasti, samoin vahvat synkoopit ja sibeliaaniset hitaat triolit. Heimon metsästykseen lähtö ja taistelukohtaukset tuovat kaukaisesti mieleen Kevätuhrin hypnoottisen taonnan, lempeissä rakkauskohtauksissa mukaan tulee elokuvamusiikkimaista vaaleanpunaa, jousten suloa.
Säveltäjä käyttää orkesteria taitavasti. Melodiat siirtyvät jännittävästi soittimelta toiselle, lyömäsoitinryhmä on värikäs ja orkesterin koko kapasiteetti ärjyy paikoin hurjana. Kaikesta näkyy, että asialla on ollut orkesterin hyvin tunteva ammattilainen, jolla on mielikuvitusta ja käsityötaitoa koneiston käytössä.
Rytmiä, tunnelmia ja suuria linjoja löytyy, sitä kyseessä ei ole mestariteos. Hyvää ja viihdyttävää käyttömusiikkia, joka tarjoaa runsaasti tanssillisia elementtejä. Marius Stravinsky on tutkinut tarkoin teoksen ja nostaa siitä esillä useita elementtejä. Orkesteri venyy komeaan suoritukseen.
Irina Zototskina on kansantanssiryhmä Kanteleen koreografi, ja se näkyy lopputuloksessa. Parhaita paloja ovat suggestiiviset joukkokohtaukset, metsästykseen lähdöt ja taistelut, joissa on kansantanssi askeleita.
Niissä on komeita kuvioita, voimaa ja väriä. Miestanssista tulee kaukaisesti mieleen Spartacuksen taistelut. Kanteleen tanssijat osaavat tämän tyylin.
Sen sijaan klassista balettia käyttävissä soolokohtauksissa, varsinkin Auringonkukan ja Virmon rakkaushetkissä tuntuu, kuin koreografi ei oikein tietäisi, mitä tehdä näillä hienoilla tanssijoilla. Kohtaukset tuntuvat pitkitetyltä, kaunis musiikki virtaa vailla tanssillista vastinetta.
Jos ei lue juonta etukäteen, ei tarina hahmotu. Heimon yhtenäisyyttä repivä riidan juuri menee helposti ohi, eikä syytä nuorten pakoon joutsenkalliolle oikein ymmärrä. Myyttis-folkloristinen tarina joutseneksi muuttumisineen ei aivan elä tätä päivää, se tarjoaa toki tunnekylläisiä aseltelmia.
Auringon kukan roolin tanssinut Olga Shemjakina on valovoimainen ja siroliikkeinen tanssijatar, joka vetää huomion puoleensa. Hänen rakastettunaan on vahva Konstantin Juganov. Pari on harmoninen ja kaunis seurata. Pavel Mehteleva on miehekäs pahis.
Savonlinnalaisyleisön suosikki oli luonnollisesti Hannu Hyttinen, tanssiva kaupunginsihteeri ja juhlien johtaja. Hän tanssi Tuulen ja kyläpäällikön kaksoisroolin varmasti. Jo uransa päättänyt ammattitanssija yllätti liituraita-Hannuun tottuneet korkeilla hypyillään.
Vauhdikas, värikäs teos nähdään myös ensi vuoden balettijuhlilla.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
