Verratonta Waltaria Rantasalmella
08.07.2008 11:32
Laboratorioteatteri Fennica: Mika Waltari, Rakas lurjus. Ohjaus ja lavastus työryhmä/Mika Vuorentie. Rooleissa Mika Juusela, Mikko Moisio ja Kaisla Pirkkalainen.
Ensi-ilta 6.7.2008 Jumikkalan kartanon pihapiirissä Rantasalmella.
Jos haluaa nähdä laadukasta supisuomalaista farssikomediaa, kannattaa suunnata Jumikkalan kartanon pihapiiriin Rantasalmelle.
Laboratorioteatteri Fennican ammattilaisryhmä juhlii siellä Rakkaalla lurjuksella Mika Waltarin 100-vuotisjuhlavuotta. Vaikka teatteriryhmän nimi kuulostaa vaikealta, esitys ei sellainen ole, vaan päinvastoin mitä ihmisläheisin. Ajoittain oli pakko hytkyä naurusta!
Taivas ripsautti välillä vettä, mutta se ei menoa haitannut. Sään mukaiset varusteet kannattaa ottaa mukaan, koska katsomo ei ole katettu.
Rakas lurjus nähtiin Tornado-hallissa keväällä. Kesäteatteriesitys on kuitenkin saanut uuden ilmeen. Mika Vuorentien ja näyttelijöiden itsensä ohjaama pienimuotoinen esitys on hyvin hallittu, vetävä ja viihdyttävä kokonaisuus kaikin puolin. Aika rientää hetkessä.
Kyse on klassisesta piukat paikat -kuviosta eli harhautuskomediasta. Tilanteet etenevät väärinkäsitysten vyöryä kasvattaen kommellusten kautta asiaankuuluvaan happy endiin.
Vaikka näytelmä on 50 vuotta vanhaa Waltaria, sen perusidea puree yhä: kaksi sinkkumiestä tikistelee naissukupuolen puristuksessa. Kyse on näennäisestä naisvihasta huolimatta rooleista, sukupuolten vuorovaikutussuhteista ja ”ihmisen ikävästä toisen luo”.
Loistokkaan iskevä ja herkullinen dialogi on leikillisen sovinistista. Homoerotiikkakin saa komiikassa osansa. Ryppy otsassa ei esitystä voi kuitenkaan katsoa, vaikka rivien välistä henkiikin vanhojen aikojen arvoja ja asenteita.
Sukupuolisuus on Waltarilla ajan hengen mukaan olemista eli biologista eikä tekemistä eli sosiaalista niin kuin nykyisin jo voidaan ajatella. Tosin näytelmässä mies juoksee essu päällä ja nainen käy miehestä heti, kun löytää sopivan koodiston. Modernia!
Rakkaan lurjuksen kautta on kiintoisaa katsoa, mistä on lähdetty liikkeelle ja mihin on tultu.
Kehon ja äänen hallintaa korostava Fennica-teatteri on työtavoissaan kurinalainen. Tämä tietysti näkyy esityksestä. Kaikki on harkittua; turhia hetkiä tai tekoja ei ole. Puhe ja toiminta ovat sisäistyneitä. Katsoja huomaa myös hauskan retrohenkisen ja toimivan pihalavastuksen sekä tyyliin luodun puvustuksen yksityiskohdat. Kesäteatterinkin voi siis ottaa esteettisesti tosissaan.
Roolit rakennetaan karaktäärejä sopivasti liioitellen, vähän kuin Suomi-filmissä. Kodikasta ja toimii tässä kokonaisuudessa. Mika Juusela on verraton vanhapoika arkistonhoitaja. Hienosti hän pehmenee sileän posken edessä. Mikko Moisio antaa oivan vastuksen veljenpoikana ja neuvoa-antavana donjuanina. Kaisla Pirkkalaisella on kaksoisrooli: hän rehvastelee mainiosti biologian ylioppilaana sekä äkseeraa ”kaksoissisarena”.
Teatteriryhmä on perustettu 2005, ja Rantasalmen Kolkontaipaleelle se muutti 2007. Sieltä käsin tuotetaan esityksiä ja taidekasvatusprojekteja ym-päri Suomea. Osaava ja omailmeinen ensemble on oikein tervetullut vaikuttaja seudun esitystaide- ja kulttuurikenttään.
Seija Forsström
