Seikkailumatkayrittäjä Ilari Koivu (Antti Ahlroos, oik) ja maanpuolustusharrastaja Ronkainen (Pentti Malinen) käyvät neuvotteluja Takaisin Karjalaan -projektin tiimoilta. Carelian Extreme -näytelmässä sattuu ja tapahtuu.
Operaatio Karjala vauhdissa!
27.06.2008 09:45
Teatterimylly: Virpi Haatainen, Carelian Extreme - takaisin Karjalaan. Sovitus ja ohjaus Saku Heinonen (Savonlinnan Teatteri), musiikki Jari Pylväinen, lavastus työryhmän, puvustus Mari Lehtiö ja Anna Ollila. Rooleissa mm. Marjo Välimäki, Antti Ahlroos, Janna Räsänen, Kalle Koikkalainen, Saku Vainionpää, Jussi Turunen, Harri Pöppönen, Henri Astikainen, Mikko Nurmela ja Raija Meklin. Maailman kantaesitys Kasinonsaarella 25.6.2008.
Metsäyhtiön pomo askeltaa pontta puhkuen kokoushuoneessa. ”Joukkue iskuun!” Siihen tarvitaan fläppitaulua ja jääkiekkostrategiaa. Pian läppärit höyryävät. Taustalla porisee kahvinkeitin, ja projektityöläisen tytär lymyää päivähoidossa toimistokalujen seassa.
Tämä on nykyaikaa ja nykykesäteatteria. Firman konttori on sananmukaisesti Kasinonsaarella avoin taivaan tuulille.
Rakenteeltaan vaativassa ja rytmiltään nopeassa Carelian Etremessä olisi haastetta ammattilaisillekin. Teatterimyllylle se on ollut hieno tilaisuus kokeilla ja näyttää omaa osaamista. Ryhmän esityksiä nähneenä voi sanoa, että Mylly yltää tässä Saku Heinosen ohjauksessa parhaimpaansa kautta vuosien. Komedialle välttämättömät ajoituksetkin varmasti esitysten edetessä vielä tarkentuvat ja tuovat lisää komiikkaa ja vauhtia.
Harrastajien kyky sitoutua tuloksekkaaseen yhteistyöhön Savonlinnan Teatterin kanssa osoittaa jälleen teatterin ja näyttämöharrastuksen vaikuttavuuden ja voiman paikkakunnalla.
Virpi Haataisen Karjala-näytelmässä eletään tätä päivää eikä mennyttä. Näytelmä on juonivetoinen nykykomedia itäsuomalaisesta arjesta. Keskiöön nousee selkeästi yksinhuoltajaäiti Veera Katajisto urapaineineen. Vastavoimana jylläävät aika ja arki.
Kepeän esityksen viesti ei ole kuitenkaan mitätön, sillä draama ammentaa voimansa veijariperinteestä: se liioittelee, kärjistää ja parodioi. Piikki iskeytyy bisneksen, riskien ja torsojen ihmissuhteiden ytimeen. Uho ja pullistelu paljastuvat ontoiksi kulisseiksi kuin Karjala-kylä.
Moni katsoja näkee ainakin palan itsestään lavalla, jossa hyrrää kirjava joukko nykysuomalaisia. On pomoa, alaista, nörttiä, yh-äitiä, ex-miestä, chattityttöä, pehmopervoa, virkamiestä, kansanihmistä ja ulkomaanelävää.
Kielikin on päivitettyä, eloisaa ja monikerroksista. Puheen rekisterit ovat laajasti käytössä, ja sutkaukset lentävät siinä missä väärinkäsitykset ja tilannekomiikkakin.
Jari Pylväisen säveltämän elokuvamaisen äänimaiseman parodia osuu naulan kantaan, mutta lavastus, puvustus ja amerikkalaisuus kaikkineen eivät vakuuta.
Myllyläiset tekevät roolit tasaisen varmasti ja raikkaasti. Sävyjä löydetään. Marjo Välimäki Veerana ja Antti Ahlroos Ilarina ovat upea pari. Kemia kipinöi ja lavatyöskentely vetää. Hienoa työtä! Myös Janna Räsäsen Ella säihkyy.
Saku Heinosen ohjaus korostaa Veeran projektin ohella komedian veijarimaisuutta, jossa mielen logiikka ohittaa järjen logiikan. Tätä näkemystä vasten on helppo ymmärtää toisen näytöksen episodimainen päähenkilön eksyminen metsään.
Tämä Kesäyön unelman kaltainen fragmentti johdattaakin sitten väärinkäsitysten vyyhdin selviämiseen. Veera löytää onnen, ja – kuinka ollakaan – juuri samaan aikaan lopun harmonian kanssa ilta-aurinko kultaa säteillään kesäisen lempeän näyttämön.
Carelian Extreme - takaisin Karjalaan on tervetullutta uudentyyppistä viihdyttävää kesäteatteria. Se on tuore ja aito nykykansankomedia ja aikalaiskuvaus ilman maneereita, kliseitä ja kaavamaisuuksia. Sen voisi odottaa valloittavan kesänäyttämöitä laajemminkin uusia yleisöjä tavoittaen.
Seija Forsström
