PIPARIPORTAAN VALOKUVANÄYTTELY
Reetta ja Nelli Kososen katselevat Pipariportaan puheenjohtajan Pia Purasen kanssa näyttelykuvia. Maija-Sisko Hämäläinen harkitsee vieraskirjaan kirjoittamista.
Perhealbumit esille
16.05.2008 13:32
Kaupungin pääkirjaston hiljaisuuden rikkovat lasten äänet. Kolme Pipariportaan jäsentä astelee tyttärineen sisään. Lainaustiskin vasemmalle puolelle on viikko sitten pystytetty yhdistyksen ensimmäinen valokuvanäyttely. Ajankohta valittiin äitienpäivän kunniaksi.– Tuo oon minä, huomaa melkein 3-vuotias Maija-Sisko Hämäläinen. Myös Maija-Siskon kaveri Maisa Makkonen bongaa itsensä näyttelykuvien joukosta. Päivälleen saman ikäiset naapurukset kiertävät näyttelyä verkkaisesti. Kuvista löytyy paljon tuttuja naamoja. Nelli Kosonen, 2, veivaa vieraskirjaa kaulimella. Kirjan ympäriltä löytyy kaulinten lisäksi potkuhousut, meikkikulho ja talouspaperirulla. Vaippa vain puuttuu. Esineiden alla on ryppyinen liina. Kotiäiti ei ehdi silittämään.Lämpimän näyttelystä tekee sen arkipäiväinen teema. Maisan äiti Pia Puranen sanoo idean syntyneen jo viime syksynä.Hän kertoo yhdistyksen jäsenten aluksi säikähtäneen ajatusta näyttelystä, mutta kun perimmäinen tarkoitus valkeni, kuvia alkoi löytymään. Kyseessä ei ole valokuvakilpailu eikä tavoitteena ammattimainen näyttely, vaan mukavan ja humoristisen elämyksen luominen. Vanhimmat kuvat ovat kuudentoista vuoden takaa ja tuoreimmat vain viikko sitten räpsittyjä. Ikuistettuna on syntymäpäiviä, syysretkiä, kesäpäiviä ja hampaanpesua. On yhteiskuvia mummin kanssa, isän kanssa, siskon kanssa ja kaverin kanssa. Yhteistä kaikille kuville on niistä tarttuva iloisuus.Nellin äiti Reetta Kosonen kertoo näyttelyn koostuvan pääasiassa äitien ottamista kuvista ja arjen ihanista hetkistä.– Kuvat kertovat kaikista äitienpäivistä. Niitä on vuodessa 365, täydentää Maija-Siskon äiti Taina Lahtela. – Joskus jopa enemmän.Vaikka kuvaajan taidokkuus oli toisarvoinen seikka, esillä on myös taiteellisia otoksia. Silmiinpistävin niistä on mittanauhan vieressä komeileva seitsemänsenttinen jalkapohja.– Kaikki otokset ovat onnistuneita, Lahtela sanoo.– Se johtuu siitä, ettei meistä äideistä ole kuvia, hän lisää nauraen. Kirjasto valittiin näyttelypaikaksi, koska siellä tavoittaa parhaiten kaikenlaiset ihmiset. Teeman lisäksi myös esillepano on arkinen. Kuvista alimmat ovat vain parinkymmenen sentin päässä lattiasta.– Ihmiset joutuvat kyykistelemään kirjastossa muutenkin, Lahtela selventää. Esillepano on näin myös lapsiystävällinen.– Äiti, nyt myö mennään hakemaan se, Maisa ilmoittaa. Kuvat katsottuaan tytöt ovat siirtyneet sanataiteen pariin. Yksi kirja on sen seurauksena päätynyt kirjaston pihalle avonaisen ikkunan kautta.– Näitä hetkiä sitten vuosien päästä muistellaan, naiset nauravat vedet silmissä.Näyttelyn lisäksi Pipariportaalla on paljon aktiivista toimintaa. Hauskimpana mielessä on parin vuoden takainen katuviestiin osallistuminen kaulin viestikapulana. Useamman kerran kuukaudessa yhdistyksen jäsenet kokoontuvat milloin hohtokeilaamaan, milloin saunomaan yhdessä. Kohta alkavat joka keskiviikkoiset puistotapaamiset.Vaikka kyseessä on kotiäitien yhdistys, ei isiä suljeta Pipariportaan ulkopuolelle. Yksi on jo uskaltautunut mukaan.Naiset vakuuttavat, ettei näyttelyn toteutus aiheuttanut stressiä, vaan oli sitä vastoin terapeuttinen kokemus.– Yhdessä sitä jaksaa, Puranen sanoo.– Yksin jos olisin pakertanut, niin olisi voinut tulla äitiä ikävä.Piia Matikainen
Tulostettava sivu
