• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Tuore ja kekseliäs Coppélia

07.08.2010 13:48 | Päivitetty 07.08.2010 13:50

Savonlinnan balettijuhlat: Leo Delibés: Coppélia. Komin ooppera- ja balettiteatterin tuotanto. Koreografia: Indra Reinholde; musiikin johto: Mihail Leontjev, Rooleissa: Anna Polishchuk, Roman Mironov, Margarita Filejevaja, Mihail Sergienko ym.

Coppélian ainoa esitys oli viihdyttävää ja tasaisen tasokasta tanssiteatteria, joka sai myös yleisön puolelleen. Nyt kuultiin jo bravo-huutoja ja jalkojen tömistyksiä. Orkesteri soitti nautittavammin kuin torstai-iltana muutamaa repsahdusta lukuunottamatta.

Kyseessä olikin juuri tätä ryhmää varten räätälöity koreografia, joka ei ole liian vaativa eikä jäykkä Komin nuorille tanssijoille.

Liikekieli lähtee klassisesta baletista, mutta mukana on piirteitä muistakin tanssinlajeista. Yhtäaikaisuuden vaatimus ei ole tinkimätön, ja liikkeet ovat vapautuneita ja riemullisia.

Indra Reinholden luoma rennohko liikekieli on nykykatsojalle tutumpaa ja helpommin tulkittavaa kuin Joutsenlammen klassinen, kaunis ja elegantti, mutta äärimmäistä tarkkuutta ja taitoa vaativa tanssi.

Pari vuotta vanha koreografia palvelee kerrontaa. Tarina yksinäisestä nukentekijästä ja nuoresta sulhosta, joka ihastuu hetkeksi kauniiseen nukkeen ja unohtaa morsiamensa, tulee kaikille selväksi.

Puvut ovat noin 60-luvulta, taustamaalaus vie surrealismin syntyhetkiin, hamaan 20-lukuun.

Reinholde saa katsojan miettimään: mitä tekee ihminen, joka ei osaa olla toisten kanssa vaan rakentaa seurakseen koneita, nukkeja? Onko hän koneitten kautta kommunikoivan nykynörtin vertauskuva ?

Tai mikä on mies, joka rakastuu ennemmin kuvankauniiseen nukkeen kuin elävään morsiameensa? Eikö sekin kerro tästä ajasta, jolloin ihmisen arvo määrittyy paljolti pinnan mukaan? Tyhjiä, kauniita nukkeja arvostetaan tänäkin päivänä.

Morsian-paran pitää muuttua nukenkaltaiseksi ennen kuin sulhanen rakastuu tähän uudestaan. Loppu on onnellinen, mutta matka onneen arveluttaa.

Nukentekijän sosiaaliset ongelmat eivät ratkea: hän torjuu elävät ihmiset ja palaa luomiensa koneitten pariin.

Coppélia ei ole pelkästään kepeä nukkebaletti, vaan siinä on aimo ripaus romantiikan ajan pelottavaa tieteisuskoa, jopa muistumia Frankensteinista. Elottoman tekemisestä elolliseksi on kyse tässäkin.

Päällimmäisenä on kuitenkin kepeys, kiitos Delipésin ranskalaistyylikkään musiikin. Se tarjoaa yllättävän monta tuttua kepeää klassista, kuten usein toistuvat masurkan tai juhlavan poloneesin.

Mukaansa tempaavat melodiat saavat iloisen raikkaan vastineen tanssissa. Niin kylän nuorten kuin nukkienkin yhteistanssit ovat vauhdikkaita ja kekseliäitä, ja katsottavaa riittää. Aika menee siivillä.

Tanssiryhmän keskellä tapahtuu myös: taistellaan milloin nuoresta miehestä, milloin kauniista nukesta. Hienoimmat kohtaukset koetaan nukkepajasta, jonka kaapeista ilmestyy aina vain uusia mekaanisia miehiä ja naisia. Kulmikkaat nukkeliikkeet luovat mystisen vastakohdan ihmisten suloiselle tanssille, soittorasiamusiikki korostaa hetken outoutta.

Roman Mironov, Joutsenlammen prinssi, näyttää nyt eloisan ja riemukkaan puolensa nuorena sulhona, Franzina. Anna Polishchuk on suloisen raikas ja veikeä Swanilda, Franzin neuvokas rakastettu.

Margarita Filejevaja tanssii kopeankauniin Coppélia-nuken roolin komeasti. Punahameinen, polkkatukkainen Coppélia-nukke on kuin paheellisuuden vertauskuva, täysi vastakohta oikeille raikkaille tytöille.

Mihail Sergienkon Coppélius on herkullinen luonnerooli: äkäinen, jäykkä vanha mies, joka tuntee vahvasti vain nukkea kohtaan ja on valmista jopa taisteluun tämän puolesta.

Coppélia näytti, kuinka tärkeää on löytää tai luoda ryhmälle täysin sopiva teos. Silloin syntyy taidetta, jonka yleisökin ottaa ilolla vastaan.

Riitta-Leena Lempinen-Vesa

TUOREIMMAT UUTISET