Yksi Pyhien polkujen vaellusreiteistä liikkuisi vesillä, muun muassa Kolovedellä. Seminaarin osallistujat kulkivat päivän päätteeksi lyhyen reitin, kirkkoveneellä Kirkkorannasta Ukonvuoren juurelle.
Pyhille poluille haetaan hankesuunnitelmarahoitusta
20.09. 19:47
Jos Enonkoskelle suunnitellut pyhiinvaellusreitit toteutuvat, Enonkoskelle alkaa virrata väkeä maailman eri kulmilta. Voisiko Enonkoskesta tulla Jerusalemin, Rooman tai Santiago de Compostellan kaltainen vetonaula?
Voisivatko pyhiinvaellukset muuttaa koko itäisen Suomen elinkeinorakennetta? Tätä kokoonnuttiin pohtimaan lauantaina Enonkosken luostariyhteisössä pidettyyn Pyhät polut-seminaariin. Seminaarin päätteeksi Pyhät polut-hankkeet isät veivät osallistujat yhdelle Pyhien polkujen suunnitelluista kulkupaikoista, kirkkovenesoudulle Kolovedelle.
Vaellusreitti-vaihtoehtoja seminaarissa esitteli niiden suunnittelija, Enonkosken kuntakummi Tuomo Jantunen.
Pyhät polut-hankkeen ideoijilla on vahva, kristillinen arvomaailma. Reitit tulisivat olemaan avoimia aivan kaikille, uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta.
– Jotkin vaelluksista voisivat olla pyhiinvaellus, johon kutsutaan kristittyjä. Reiteillä vaeltaisivat varmasti lisäksi luonnosta nauttijat ja vielä kuntoaan kokeilevat. 150–300 kilometrin vaellus ei ole päivän tai kahden kävelyretki, Jantunen mainitsi.
Kaksi reiteistä olisi Jantusen mukaan käveltäviä, yksi melontaan keskittyvä ja yksi, lähes itärajaa pitkin kiemurteleva pyöräilyreitti. Melontareitillä vaeltaja pääsisi kokemaan muun muassa Pihlajaveden sekä Linnasaaren ja Koloveden kansallispuistojen vedelliset elämykset.
– Seminaarissa oltiin vahvasti sitä mieltä, että myös kirkkoveneen täytyy olla osa järvivaellusta.
Hankesuunnitelman tekoon haetaan seuraavien muutaman viikon aikana rahoitusta Piällysmies ry:ltä. Rahoitusmahdollisuus näyttää positiiviselta. Ensimmäiset koeluontoiset vaellukset on tarkoitus toteuttaa jo ensi kesänä.
– Ne olisivat viikon mittaisia. Koevaelluksilla näkisimme konkreettisesti, minkä verran pyhiä paikkoja reittien varrelle jää, Jantunen tiivisti.
Kati Myllys
