Toimittaja-kirjailija Mauno Saari sanoo, että olennaisinta hänen kirjoittamassaan Paavo Haavikon elämäkerrassa on Haavikon itsensä läsnäolo, ajatusmaailma ja sen huikeat ulottuvuudet.
Haavikko-elämäkerta ilmestyi
09.10. 09:54
Mauno Saaren kirjoittama Paavo Haavikko -elämäkerta on kertomus suuren taiteilijan pakahtumisesta.
Jo ennakkoon ennennäkemätöntä kohua herättänyt akateemikko Paavo Haavikon (1931–2008) elämäkerta ilmestyi tänään perjantaina. Punkaharjulla asuvan kirjailija-toimittajan Mauno Saaren mukaan elämäkerta Haavikko-niminen mies on ennen kaikkea kuvaus pakahtumisesta.
– Lapsuudessa Haavikko oli yksinäisen oloinen poika, koulussa mitään puhumaton, änkyttävä, ujo, vetäytyvä, luokalle kahdesti jäävä takapenkkiläinen. Sitten pakahtuminen rakkauteen, Marja-Liisa Vartioon, loistavaan kirjailijaan. Ja myöhemmin vielä pakahtuminen suruun Vartion kuoltua traagisesti vuonna 1966, Saari kuvailee.
Elämäkerrassa käydään läpi myös hektiset työvuodet 1980-luvulla ja Haavikon selviytyminen työn ja ihmissuhteiden ristiriidoista. Traagisimpiin hetkiin tullaan kirjan loppuvaiheissa, kun työteliään runoilijan työkyky alkaa heiketä vanhenemisen ja sairauksien myötä.
Saari on käyttänyt teoksen aineistona yli kolmen vuosikymmenen aikana Haavikon kanssa käymiään keskusteluja. Miehet olivat hyviä ystäviä keskenään. Lisäksi aineistossa on varta vasten elämäkertaa varten tehdyt haastattelut syksyiltä 2006 ja 2007 sekä alkutalvelta 2008.
Teos sisältää Paavo Haavikon itse kirjoittamia tekstejä sekä Saaren ja Haavikon keskusteluja, mutta myös Saaren kirjoittamia Haavikon monologeja.
Marja-Liisa Karjalainen
