– Laulajan tehtävä on tuoda esille musiikkia, ei itseään, sanoo tenori Jorma Silvasti, joka on yhtä tuttu näky Savonlinnassa kuin maailman suurilla oopperalavoilla.
Silvasti Savosta, päivää!
07.03. 21:05
Jorma Silvastia hymyilee leppoisasti ja katselee ympärilleen kotikaupunkiaan Savonlinnaa.
– Vietän puolet ajastani ulkomailla, puolet Suomessa. Siitä osa on töitä Kansallisoopperassa, osa lepoa ja läheisten kanssa olemista Savonlinnassa, hymyilee Silvasti.
Kun Jorma Silvasti oli muutama viikko sitten esiintymässä New York Philharmonicin solistina Mendelsohnin 200-vuotisjuhlilla, tuntui oopperaelämä yht’äkkiä merkilliseltä.
– Kun katsoo siellä sitä ihmismäärää, niin tuntuuhan se oudolta, että niiden pitää sellaisesta kaupungista soittaa Suomeen, Savonlinnaan savolaispojalle ja pyytää laulamaan. Luulisihan sitä, että tenoreita on lähempänäkin, nauraa Silvastii.
– Onhan se mukava, että tässä iässä vielä pyydetään.
Tämä ikä on 50. Se tulee täyteen maanantaina.
– Olen sukupolvien välissä. Saan tehdä töitä suurten mestareiden, kuten Kurt Masurin tai Bernard Haitinkin, ja nuorten kanssa.
– Nuorilla on usein upea tekniikka, mutta ei sanottavaa. Ikä tuo musiikkiin sielun.
Silvasti on tehnyt huiman uran: Lontoo, Wienin, Milano, Berliini, Los Angeles, New York, Bayreuthin ja Savonlinnan musiikkijuhlilla... Grammy-palkinto tuli 2004.
– Pariisin Suuri ooppera on vielä käymättä. Sinne mennään 2011, kertoo Silvasti.
– Wienin Valtionoopperasta on tullut kuin toinen kotiooppera Kansallisoopperan rinnalle.
Silvastin mielestä on tärkeää, että sekä oopperasta puhuttaessa muistetaan, että tärkeintä on se, mitä tapahtuu lavalla. Taloudellinen tulosajatus on korostunut liikaa.
– Ei uutinen ole se, että Kansallisooppera teki voittoa, vaan se, kuinka se näkyy lavalla. Johtajien pitää keskittyä siihen, että se, mitä lavalla tapahtuu, on tärkeintä ja mahdollisimman korkeatasoista. Hyvä johtaja ei arkaile ottaa mukaan itseään kokeneempia, jopa menestyneempia tekijöitä omaan tiimiinsä.
Riitta-Leena Lempinen-Vesa
