Elämäkertansa loppusanoissa Heidi Krohn sanoo pyrkivänsä tarkkailemaan elämää sen sijaan, että murehtisi tuonpuoleista. KUVA: com.pic / Mauri Ratilainen
Suomen oma Audrey
27.02. 17:01
Näyttelijä Heidi Krohnin elämäkerta, toissa viikolla ilmestynyt Elämäni kivet-teos sai alkunsa jo kymmenisen vuotta sitten.
Alun perin tekeillä oli kuvakirja. Satojen vanhojen valokuvien lisäksi Krohnin yksiö Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä kätkee lehtileikkeitä, kirjeitä ja päiväkirjoja. Niiden parissa alkoi syntyä myös tekstiä.
– Enhän minä ole mikään kirjoittaja, mutta onneksi freelance-toimittaja Eija Mäkinen pystyi kokoamaan tarinani kirjaksi. Valmistuminen siirtyi teatterityön ja pitkien ulkomaan matkojen takia. Kirjoittajakin teki välillä leipätyötään.
Lopputulokseen Krohn on tyytyväinen. Ensimmäisten palautteiden mukaan kirjasta kuuluu päähenkilön ääni.
– Sukulaiset ovat sanoneet, että kirjasta tuli hyvälle mielelle. Tarkoitus olikin tehdä helppolukuinen ja positiivinen kirja, eikä mikään taidepläjäys, nauraa Krohn.
Elämäkerrasta välittyy kuva energisestä ihmisestä.
55 viime vuoden aikana Krohn on tehnyt 18 elokuvaroolia ja sata näyttämöroolia muun muassa Turun, Tampereen ja Helsingin kaupunginteattereissa. TV-töitä hänen ansiolistallaan on 35.
Työnsä ohella hän on kasvattanut kolme lasta valtaosin yksinhuoltajana ja matkustellut laajalti.
Läheisin näyttelijän areenoista on ollut teatteri. Lavalla vierähti urasta pisin aika, 48 vuotta.
Hän on ollut muun muassa Edvin Laineen, Sakari Jurkan, Kalle Holmbergin ja Jouko Turkan ohjauksissa.
Antoisin kausi oli kuitenkin vuodet 1959–1961 Tampereen pikkuteatterissa, missä ohjaajana oli tuntemattomampi Eero V. Kosteikko.
– Siellä oli niin vähän näyttelijöitä, että joutui tekemään monenlaista. Se oli kasvattavaa nuorelle. Kahden vuoden aikana tein viisi pääroolia seitsemässä näytelmässä.
Lue lisää sunnuntain lehdestä.
